sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

How to save a life


Kuulun Facebookissa muutamaan suureen, maailmanlaajuiseen mielenterveysaiheiseen ryhmään. Viestit ovat välillä aika rankkaa luettavaa. Ihmiset kirjoittavat niihin viimeisiä viestejään ennen kuin aikovat tehdä itselleen jotain ja nämä saavat luonnollisesti paljon huomiota, joskaan en tiedä pelastetaanko niillä henkiä tai aikovatko asianomaiset ylipäätään oikeasti viedä suunnitelmansa loppuun. Paljon viestejä lähetetään myös sairaalasta itsemurhayritysten jälkeen. Viesteissä kerrotaan lisäksi usein rankkoja taustatarinoita ja syitä nykyiselle voinnille. Ihmiset ovat joutuneet kokemaan valitettavan paljon kaikenlaista järkyttävää enkä aina tiedä, miten heillä on pää edes niin hyvin kasassa kuin se on. Seuraan näitä keskusteluja aika tiiviisti ja otan niihin osaa silloin kun minulla on niihin jotain annettavaa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä eräässä ryhmässä silmiini osui raivoa uhkuva viesti australialaiselta mieheltä. Miehen avopuoliso seitsemän vuoden ajalta oli juuri jäänyt kiinni kuukausien pettämisestä. En ole ehkä koskaan aiemmin nähnyt sellaista raivoa yhdessäkään viestissä. Se huutomerkkien määrä, se käytetty kieli, kiroilu, se pettäjän ja uuden kumppanin uhkailu tappamisella, puheet hänen tavaroidensa polttamisesta, koko talon polttamisesta. Niitä tappouhkauksia tuli useampia, ja ne olivat kaikki aivan yhtä raivontäyteisiä. Hän puhui myös itsensä tappamisesta varsin kamalilla keinoin. Viestiketjussa oli jo pari vastausta miehen omien viestien lisäksi, ja häntä koitettiin rauhoitella. Nämä vastaukset eivät kuitenkaan toimineet toivotulla tavalla, koska mies ei kyennyt ottamaan niitä vastaan. Hän ei tiennyt miten ihmeessä saa purettua raivonsa, sen mikä sai hänet tärisemään ja täysin valtaansa.

En ensin ajatellut osallistua keskusteluun, koska se vaikutti turhalta siihen tunnemäärään nähden mikä hänen sisällään myllersi ja ajattelin lähinnä ilmoittamista ryhmän ylläpitäjälle. Mutta siinä vaiheessa kun hän kommentoi viestiketjuun lähtevänsä v*ttuun sieltä, pelko minussa heräsi että hän lähtee tekemään jotain varsin typerää. Joko niille toisille tai itselleen. Osallistuin keskusteluun.

Muiden ihmisten koittaessa käskeä häntä rauhoittumaan koitin itse vähän erilaisia keinoja, jotka edelleen menivät kuuroille korville ja hänen raivonsa pysyi edelleen yhtä vahvana. Mielestäni oli tärkeintä koittaa saada se raivo laantumaan, sillä se oli siinä kohtaa kestänyt jo tunnin, kello oli siellä kolme aamuyöstä ja hän tahtoi satuttaa jotakuta pahimmalla mahdollisella tavalla. Raivolla saa aikaan hirveitä ja harkitsemattomia tekoja. Se piti saada pois.

Vaikka hän sai useita hyviäkin neuvoja, niistä ei mikään saanut aikaan toivottua tulosta. Mietin, että asiaa pitää lähestyä henkilökohtaisemmalla tasolla. Menin tutkimaan hänen profiiliaan, jos saisin sieltä jotain irti. Siellä oli hyvin vähän julkista tietoa, mutta yhden löysin, mihin saatoin koittaa tarttua. Hän oli kirjoittanut sinne lempisitaatikseen "reach for the stars because even if you fail you will only fall back on top of the world." Tiesin, että sen käyttäminen voisi olla myös riski, mutta tavallaan mitään menetettävää ei ollut. Tartuin siis siihen, kun muutakaan ei ollut.

Kirjoitin viestiketjuun, että muistaako hän sen. Hetken päästä hän kommentoi, että mistä minä olen sen kuullut. Sanoin, että löysin sen hänen profiilistaan. Meni hetki, ja hän vastasi viestiini muutamalla emojilla, joissa ei enää raivoa ollut. Niissä näkyi itkua. Hän sanoi, että hän kasvatti poikaansa sillä ohjenuoralla kymmenen vuoden ajan kunnes pojan äiti lähti toisen miehen matkaan ja vei pojan mukanaan. Ei hän ollut muistanut, että siellä se oli kirjoitettuna hänen profiiliinsa. Hän oli selvästi surullinen, mutta kaikki raivo oli nyt poissa. Onnistuin katkaisemaan sen ja koin helpotusta. Olin pahoillani, että hänelle oli käynyt aikoinaan niin hirvittävän ikävästi ja sanoin, että ehkä hän voisi koittaa nyt itse elää sen sitaatin mukaan, esimerkkinä pojalleen.

Keskustelu jatkui muiden osalta ja kaikenlaisia suorasukaisempiakin neuvoja hänelle annettiin. Hän ei enää keskusteluun itse osallistunut. Edelleen viesteissä pyydettiin rauhoittumaan, eivätkä ihmiset huomanneet tätä meidän viestittelyä siellä välissä. Pian koko keskustelu poistettiin ylläpitäjän toimesta.

Meni tunti ja mietin miten hänellä menee. Laitoin yksityisviestiä (ryhmän sääntöjen vastaisesti) ja kysyin onhan hän kunnossa. Hän vastasi kiittäen minua siitä, että löysin sen sitaatin. Keskustelimme hetken ja hän oli rauhallinen. Kiitollinen.

Montako henkeä, elämää, yhdellä sitaatilla pelastui? Montako elämää pelastui, kun raivon sai katkaistua?

Montako elämää voi tuntematon pelastaa yhdessä yössä, yhdellä lauseella?

Yksi, kaksi, kolme, neljä.

Ainakin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti