tiistai 30. toukokuuta 2017

Elämäni aakkosia


A:

Ahdistus. F41.8 - pitkäaikainen ahdistuneisuushäiriö. Eräänlainen kaveri läpi elämän, joskaan ei miellyttävä kaveri. Tuntuu yleensä tuhannen painona rinnalla ja suurena levottomuutena, jolloin itseään haluaisi vain karkuun.

Aviomies/avioliitto. En olisi ilman miestäni tässä missä nyt olen. En ikimaailmassa. Hän on näyttänyt minulle maailman, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Kallioni.

B:

Bruce Springsteen. Löysin Springsteenin musiikin yli puolen elämää sitten ja sillä tiellä ollaan. Ei ole toista vastaavaa. Lohtu, riemu, koskettavuus, arvostus. Livenä aivan parasta.

Blogi. Aloitin blogien kirjoittamisen 2012. Parhaimmillaan niitä on ollut viisi. Nykyisin aktiivisesti tämä ja valokuvausblogia päivitän kun jotain kuvaan, eli näinä päivinä aika harvoin.

C:

Copywriting. Ala, josta löysin itselleni ammatin. Kaikki koulutyöt on palautettu hyväksytysti eteenpäin ja olen nyt virallisesti copywriter!

D:

Depressio. F33 - toistuva masennus. Eräänlainen kaveri tämäkin, jo noin kuusivuotiaasta eteenpäin. Välillä voimakkaammin, välillä lievemmin, onneksi usein ei ollenkaan. Mutta helposti se otteeseensa saa, jos sille antaa luvan.

E:

Empatia. Minussa hyvin vahva piirre. En pelkästään osaa asettua toisen asemaan ja kuvitella miltä toisesta tuntuu, vaan minä siirryn automaattisesti siihen toisen asemaan ja tunnen, miltä toisesta tuntuu. Ja kun läheiselläni on huono olla, niin on minullakin. Toisen tunteet saattaa vyöryä aallon lailla itseni yli, enkä voi reaktiolleni mitään. Tämä pätee niin ihmisiin kuin eläimiinkin. Siksi en voi eläimiä syödäkään. Näen niiden silmissä asioita, joita moni ei ehkä näe. Jos näkisi, ei niitä voisi millään syödä.

Eläminen. Sitä teen nyt vasta, opin taidon vuosi tai pari sitten. Täysillä, heittäytymällä, pelkoja päin ja epämukavuusalueella. Parasta.




F:

Facebook. Rakastan. Pääasiallinen yhteydenpitovälineeni muutamien ihmisten kanssa ja pidän koko konseptista muutoinkin. Ylipäätään pidän somesta valtavasti. Aivan hirveän kovasti.

G:

Gasthaus. Saksaan muutto tapahtui ns. tyhjän päälle, jolloin ensimmäinen kuukausi vietettiin Gasthausissa pienessä Temmenhausenin kylässä. Tuohon paikkaan liittyy aivan järjetön määrä muistoja, tunnetiloja, kaikkea niin suurta, etten ole ehkä kokenut koskaan niin suuria asioita - niin hyvässä kuin pahassakin. Siihen yhteen pieneen kuukauteen mahtuu niin paljon erilaisia asioita, että jos ne kirjoittaisin tähän auki, tulisi tästä monisivuinen tarina.

Gilmoren tytöt. Ainoastaan maailmankaikkeuden paras tv-sarja ikinä. Olen katsonut koko sarjan läpi useaan otteeseen ja kun en sitä katso, on tyttöjä jo ikävä. Dvd-boksit kotona lohduttaa.

H:

Heidi. Minä itse. Olen vihdoin oppinut itseni tuntemaan hiljattain löydetyn ja pikkuhiljaa rakentuneen ehjän identiteetin kautta. Tykkään siitä, mitä löysin.

I:

Isi. Joka oli minulle aina niin tärkeä mutta jota en koskaan elämääni saanut niin kuin olisin tarvinnut. Jonka lopullisesti menetin kuolemalle viime vuoden loppupuolella.

J:

Joulu. Varmaan itselleni ikuisesti ristiriitainen asia. En osaa sitä oikein viettää. Välillä laitan kuusen ja pari koristetta, välillä menee vuosia kun en laita tai juhlista joulua ollenkaan. En osaa oikein suhtautua siihen, enkä niihin tunteisiin mitä se minussa herättää. Ristiriitaisuus on se ainoa sana, jolla osaan niitä tuntemuksia selittää, eikä se vaakakuppi kaadu kummallekaan puolelle toista enemmän.

K:

Kirjoittaminen. Aina ollut tärkeää ja sitä on harrastettu muodossa tai toisessa ihan pienestä pitäen. Oivallan kirjoittaessa asioita, joita en muuten oivaltaisi. Saan asioita jäsenneltyä, saan niihin järkeä, kirjoitan, jotta ymmärrän. Lisäksi kirjoittaen pidän yllä useimpia ihmissuhteitani. Ja nyt hankin siitä itselleni ammatin.

L:

Lentäminen. Sekä henkinen, että kohta fyysinen. Pään sisällä lentäminen on aika parasta. Antaa ajatusten lentää ja itsensä liitää niiden mukana. Lentäminen unessa on myös hienoa ja niitä unia soisi näkevän useamminkin kuin pari kertaa elämässä. Katsotaan pian miltä tuntuu lentäminen lentokoneessa.

Luottamus. Jokaisen ihmissuhteen perusta. Luotan intuition pohjilta hyvin voimakkaasti ja nopeasti tiettyihin ihmisiin, vaikka toisaalta hyvin helposti mantelitumakkeeni aivoissa huutaa, että joskus on nenille saatu sillä taktiikalla. Nykyisin kuitenkin haluaisin uskoa, että tunnistan ne ihmistyypit, joille uskaltaa jotain suurta ja henkilökohtaista jakaa. Itseäni haluaisin pitää hyvinkin suuren luottamuksen arvoisena, ja se on minulle aina kunnia-asia, kun minuun luotetaan.

Leikkimielisyys. Leikki-ikä on koko ikä. En aio menettää sitä koskaan. Hassuttelen ja hulluttelen, enkä ajattele, että pitäisi jotenkin käyttäytyä ikäiseni kaltaisesti ja korrektisti, että jokin olisi jollain lailla noloa. Jos haluan hypätä lumihankeen makaamaan, hyppään. Jos haluan keinua lasten leikkipaikalla, keinun.




M:

Musiikki. Yksi parhaimpia asioita koko elämässä. Mikään ei saa aikaan sitä mitä musiikki saa aikaan. Sillä muutetaan maailmaa, sillä yhdistetään ihmisiä, sillä pystyy luomaan erilaisia tunnetiloja riippumatta kuuntelijan alkuperäisestä mielialasta, se lohduttaa ja se tukee. Parhaimmillaan se on yhtä suuri voima kuin rakkaus.

Menettämisen pelko. Asia, jonka kanssa olen kamppaillut paljon. Nykyisin jo aika hyvin omissa käsissä, eikä enää ohjaile toimiani.

N:

Natunen. Elämäni suurin menetys. Aivan valtava kaipaus jäi, enkä vieläkään voi syvällisemmin Natusta ajatella itkemättä, vaikka menetyksestä on aikaa jo yli vuosi. Ei kai se totaalisesti helpota koskaan. Eikä ehkä tarvitsekaan.




O:

Oppiminen. Pidän aivan valtavasti uuden oppimisesta. En kai kyllästy siihen ikinä.

Onnellisuus. Onnellisuus on minusta aika mystinen käsite, enkä tykkää sitä sanaa liiaksi käyttää. Minusta onnellisuus koostuu monesta eri asiasta. Se on tyytyväisyyttä, mielihyvän saamista omista tekemisistä ja omasta elämästä ylipäätään. Sitä, kun hymyssä suin voi todeta, että kaikki on hyvin. Tasapainoa. Suurimpana merkityksellisyyttä ja pidänkin merkityksellisyyttä paljon tärkeämpänä asiana kuin onnellisuutta, vaikka se tavallaan sitä onnellisuutta onkin.

P:

Puhuminen. Se auttaa aina. Ihan aina. Terapiassa opin tämän taidon ihan kunnolla, enkä ole sen jälkeen enää hiljentynyt. Edelleen puhun vain kun on asiaa (paitsi kotona en ole koskaan hiljaa, oli asiaa tai ei..), mutta nykyisin sentään puhun. Ääneen. En laske kirjoittamista puhumiseksi. Se toimii eri tavalla, eikä se esimerkiksi vapauta asioita kokonaan mielestä. Vasta kun ne sanoo ääneen, ne voi lentää. Puhukaa.

Pohjois-Savo. Koti. En olisi uskonut, että niin kovin kodiksi tämän tunnen, mutta en kaipaa pois. Ehkä joskus vielä lähden, mutta nyt en sillä ajatuksella edes leikittele.

Q:

QWERTY. Jos voisin, menisin joka paikkaan koneeni kanssa. Yksi mieliasioitani elämässä on istua läppäri sylissä ja näpytellä menemään. Puhelin toimii reissussa hyvänä korvaajana, mutta sillä kirjoittaminen ei ole lähellekään niin mukavaa kuin koneella. Pidän myös siitä miltä Macin näppäimistö tuntuu. En osaa kirjoittaa korkeilla näppäimillä, jotka eivät painu sujuvasti alas. Macissä on täydellinen näppäimistö. Elämän pieniä iloja.

R:

Rakkaus. Suurin kaikista voimista. Rakkauden ja rakkaideni vuoksi tekisin mitä vain. Rakastan helposti. Rakastan täysillä. Rakastan niin, että tuntuu. Jos välitän paljon, rakastan.

Riittämättömyys. Tunne, jonka kanssa olen elänyt koko elämäni ja tulen elämään koko elämäni. On helpottanut paljon kun sen syitä on avattu, mutta ei se koskaan kokonaan pois mene. Ja sekin on okei.

Rikkinäisyys. Olen. Ja myös pidän rikkinäisistä ihmisistä.

Rehellisyys. Olen sitäkin. Umpirehellinen, radikaalin rehellinen. Silti tahdikas, enkä käytä rehellisyyttä koskaan loukatakseni.

Runot. Kyky, jota en tiennyt olevan olemassakaan, ennen kuin päätin aika ex tempore runokirjan kirjoittaa ja sain sen julkaistuksi.




S:

Sydän. Suuri sydän, rikkinäinen sydän, vahva sydän, heikko sydän, muureilla suojattu sydän. Pidän niistä kaikista. Kunhan saan tai näen siitä edes vähän. Oma sydämeni on aina tarjolla vaihtokauppana ja sen saa ihan kokonaan ja siitä riittää silti kaikille.

Saksa, Skotlanti, Suomi. Kolme asuinmaatani. Saksassa parasta oli luonto, vuoret. Skotlannissa välittömät ihmiset. Suomessa parasta on tunne juurista, kodista. Tämä tänne rakennettu elämä, mikä voittaa jokaisen vuorimaiseman aivan kuusi-nolla.

T:

Terapia. Muutti elämäni. Olisinpa sinne mennyt jo kun ensimmäisen kerran sitä tiedostin tarvitsevani, eli yli puolen elämää sitten. Toisaalta matka kaikkine vaiheineen on ollut arvokas ja opettavainen, vaikka välillä on ollut todella huonoja aikoja.

Turvallisuus. Tärkeä, ellei tärkein tunne, kun olen tekemisissä ihmisten kanssa. Se on aistittava toisesta, että hänen kanssaan on turvassa, jotta voin olla oma itseni.

Tiede. Uskon tieteeseen. Suhtaudun siihen intohimolla. Se on alati kiehtova.

Tatuoinnit. En muista milloin mieltymykseni tatuointeihin alkoi enkä osaa sanoa miksi niistä pidän. Ensimmäiseni otin 2009 harkittuani sitä useamman vuoden ja se on Springsteen -aiheinen. Nykyisin tatuointeja taitaa olla 11. En halua koko kroppaa täyteen, vaikka ideat eivät kyllä kesken tule koskaan loppumaankaan. Valmiina mielessä on varmaan jo seuraavat 11 ja niitä putkahtelee myös lisää koko ajan. Tuorein tatuointini on isän muistotatuointi selässä. Jokainen tatuoinneistani kertoo tarinaa ja jos niistä joskus joku kysyisi, saisi tietää minusta lopulta aika paljon. Kerran eräs nuori mies pyysi näyttämään ja kertomaan jokaisesta. Kerroin, ja näytin ne joiden näyttämiseen ei tarvinnut ottaa liiaksi vaatetta pois.
Ymmärrän myös ihmisiä jotka eivät tatuoinneista pidä.



U:

Unelmointi. Unelmoin aina jostain, joko suurista asioista tai pienemmistä. Unelmani on aina sellaisia, että niitä kohti toimitaan ja niiden toteuttamiseksi tehdään töitä.

Unet. Unet on aina kiehtoneet. Olen pienestä pitäen miettinyt niiden merkityksiä, muistan edelleen unia joita näin pienenä tyttönä, olen kirjoittanut uniani ylös aina välillä ja niitä on mietitty terapiassa. Näen monesti tiettyjä toistuvia unia, jotka liittyvät tietynlaiseen elämäntilanteeseen. Kun tilanne selkenee, unet jäävät pois. Uneni ovat lähes poikkeuksetta hyvin todentuntuisia ja niistä jää tunne päälle pitkälle päivään, joskus useammaksikin. Ne saattavat muuttaa aivan täysin sen, miten jonkun ihmisen näen, niin hyvässä kuin pahassakin - jos mieheni on unessani käyttäytynyt hyvin huonosti, saatan olla hänelle aamulla vihainen, tiedostaen samalla miten hullua se on.

V:

Välittäminen. Välitän hirveän kovasti. Kaikista ja kaikesta. Se on välillä taakka ja välillä supervoima. Tahtoisin auttaa ja pelastaa kaikki, joilla on ikävä olla. Ihmiset, eläimet, planeetan. Ja kun en voi, se ihan konkreettisesti sattuu. Ahdistun siitä, jos en voi auttaa läheistäni, jolla on huono olla. Mutta aina yritän ja monesti keksin keinon. En haluaisi, että kenelläkään olisi kurjaa tai kukaan joutuisi toimimaan yli voimavarojensa. Kevennän taakkaa jos vain osaan.

Valokuvaus. Harrastus pienestä pitäen, ala-asteelta lähtien olen kameran kanssa mennyt paikasta toiseen. Olen aina nähnyt kameran etsimen läpi maailman vähän eri tavoin kuin paljaalla silmällä. Ulkomailta Suomeen muuton myötä harrastus on ollut enemmän tai vähemmän jäissä. Enää ei tule lähdettyä jonnekin ihan vain valokuvatakseen, mikä ennen oli ihan normaali käytäntö.

W:

Wi-fi. Koska internet. En tulisi toimeen ilman, ainakaan kovin helposti. Tosin joskus olen viettänyt aivan tarkoituksella viikon ilman nettiä ja se teki silloin todella hyvää. Sain aikaiseksi paljon enemmän asioita, joita en muutoin tee. Toisaalta sitten taas viihdyn internetissä niin loistavasti ja käytän sitä välineenä sekä ihmissuhteiden hoitamiseen että kaikenlaiseen tiedonkeruuseen, oppimiseen ja työhön, jolloin en koe sitä minkäänlaisena rasitteena. Päinvastoin.



X:

X-Files. Katselin Salaisia Kansioita jo ala-asteikäisenä. Taisin katsoa jokaisen mahdollisen jakson ja kerran niitä näytettiin viikonlopun läpi kokonaisena X-Files -maratonina. Parhaan ystävän kanssa valvottiin ja katseltiin niitä läpi yön. Kaikki yliluonnollinen kiehtoi ja pelotti tuolloin. Pelkäsin melkein kuollakseni UFO:ja ja humanoideja. Luin asiasta paljon kirjallisuutta ja katselin muitakin ohjelmia asiaan liittyen. Myös isä kertoi kaikenlaisia tarinoita aiheesta jo kun olin pieni ja istutti varmasti osaltaan pelkoa pieneen tyttöön, ja kasvatti samalla asian kiehtovuutta. Lapsena sitä uskoi kaiken kyseenalaistamatta mitään. 
Mulder söi sarjassa auringonkukansiemeniä. Minäkin halusin syödä niitä siksi ja syön niitä edelleen. Kun joku ihmettelee miten niitä voi popsia, sanon että niin Mulderkin teki. Sitäpaitsi ne on hyviä.

Y:

Ystävyys. Pitkään pidin itseäni yhden ihmisen ihmisenä, enkä ymmärtänyt sanoja siitä, miten ystävät on rikkaus ja elämän suola ja muuta tärkeää. Luulen, että se oli itselle jonkinlainen suojakuori. Jossain vaiheessa hiljattain aloin päästää ja haluta ihmisiä sydämeeni ja nyt siellä asustaa niitä monta. Todella tärkeitä on useita. Eikä ne sieltä koskaan pois lähde.

Ymmärtäminen. Supervoimani. Ymmärrän aina. Ihan aina. Jos en heti ymmärrä, haen sen näkökulman vaikka väkisin. Kaiken käytöksen voi aina selittää edes jollain tavalla. Siksi en ikinä tuomitse ketään. Koska minä ymmärrän.

Z:

Zoo. Eläintarha. En pidä, en käy, älkää menkö.

Å:

Åbo. Turku. Synnyinkaupunkini. Asuin siellä 16-vuotiaaksi asti, ja palasin myöhemmin aikuisiällä asumaan vielä vuodeksi. En kokenut sitä enää millään kodiksi, enkä näe sellaista tilannetta, että muuttaisin sinne enää koskaan takaisin.

Ä:

Äiti. Tietysti äiti. Äiti on tuki, auttaja ja myös ystävä. Äidin kanssa jaetaan ilot ja surut.

Ö:

Öisin. Show a little faith there's magic in the night.. Öissä on taikaa. Sekä niissä pimeissä, että kesäyön valoisissa.




Mutta suurin niistä on rakkaus. Rakkaus, rakkaus vain.

8 kommenttia:

  1. Monet aakkosista kovin tuttuja itsellenikin. Varmaan siksi tätä blogiasi luenkin. Uskaltaisinpa vaan olla edes vähänkään noin avoin. Ystävyys-kohta on ihan mun elämästä, tosin mulla on vielä matkaa siihen, mihin olet päässyt.
    Mutta hei, hämmennyin vähän Instassa! Siis poltatko? Jotenkin en saa sovitettua sitä siihen mielikuvaan, joka on sinusta tullut. Tarkoitus ei ole loukata, en osaa tätä nyt paremmin sanoiksi pukea, mutta ehkä ymmärrät. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hei tuo aihe on herättänyt aika paljon kyselyitä :D Ei haittaa, saa kysyä! En tosiaan aktiivisesti polta ja siksi sen siinä instapostauksessa mainitsinkin, koska se oli aika poikkeavaa. Joskus on stressiä sen verran että silloin saatan polttaa. Pidän koko touhua kyllä harvinaisen tyhmänä mutta niin vaan tulee joskus sitäkin tehtyä.

      Kiva kuitenkin että löydät samaistumisen aiheita ja inspiraatiota silti! Mikään terveellisen elämän perikuvahan en ole ollut enää aikoihin ja se on itselleni täysin ok. Välillä teen tyhmiä juttuja, niin kuin meistä varmasti jokainen! :')

      Poista
  2. Samoja lemppareita populaakulttuurin suhteen; X-files, Gilmoret ja Bruce. Itse asiassa toi brucefanius on toinen niistä syistä, miksi aikoinani aloin juuri sun blogeja seurailemaan. Kiinnostaisi tietää, millainen sun bruceaiheinen tatuointisi on, vaan veikkaan, että onko jonkun biisin sanoja.. Itse mietin ensimmäistä tatuointia vieläkin, ja jossain vaiheessa leikitellyt ajatuksella jostain bruceaiheisesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät lempparit! ;) Musta on kiva, että Bruce on yksi noista alkuperäisistä syistä. Eihän sitä paljon parempia syitä voi melkein ollakaan. :)

      Mulla on kaksi Brucetatuointia, molemmat lyriikoita. Selkään tuli se ensimmäinen ja siellä lukee:
      "I want a thousand guitars
      I want pounding drums
      I want a million different voices speaking in tongues"

      Käsivarressa lukee "No retreat, baby, no surrender".

      Jossain kohtaa alan rakentaa vasempaan käteen hihaa, johon tulee ainakin Brucen kitaraa, Clarencen saksofonia, '69 Chevy ja mitä muuta keksinkään teemaa täyttämään. Musiikkihiha siitä tulee, eli ei pelkästään Brucea, mutta tietysti pääasiassa juurikin sitä.

      Bruce on minusta hyvä ja turvallinen aihe tatuoida. Toki itse olen miettinyt nuo lyriikat niin, että ne toimii irrallisena myös Brucen ulkopuolella, eli kertovat jotain oleellista. Ihan vain varmuuden vuoksi. Vaan kyllä se taitaa olla niin, että Bruce on pysyvää kun kyseinen musiikki on mukana kulkenut jo yli puolen elämää.

      Inspiroivia mietintöjä!

      Poista
    2. Aah, aika hyvä toi Radio Nowhere, mutta yllättävä.. Löytyyhän sieltä monia hyvä yksittäisiä säkeitä, jotka toimii ilman kontekstiakin. No Surrenderissa on mun mielestä yhdet parhaat sanat, vaikka itse biisiin olenkin vähän kyllästynyt. Siinä viimeisessä säkeistössä on mun lempparisäkeet: "I wanna sleep in the twilight, by the river bed, with a wide open country in my heart, and these romantic dreams in my head.." Siis nimenomaan nämä liveversion säkeet.

      Poista
    3. Uskon että on yllättävä, en tiedä toista joka olisi tuon tatuoinut. Syy miksi sen otin kertoo vain vähän siitä mitä Radio Nowhere merkitsee tai ei merkitse, mulle se kertoo rakkaudesta musiikkiin - etenkin rokkimusiikkiin ja livekokemuksiin. No retreat, baby, no surrender -tekstiä löytyy aika monelta.

      Brucella on kyllä valtavasti sellaisia lyriikoita, mitä voisin tatuoida. Mukaanlukien tuo sun laittama pätkä No surrenderin livestä. Joku joskus vitsailikin, että tuleeko musta isona Brucen lyriikkakirja :D Olen siis hillinnyt vähän niitä ja keksinyt kaikenlaista muuta välillä. Mutta varmasti vielä joskus otan jonkun lyriikkapätkän vielä.

      Poista
  3. Ajattelin muuten ostaa sun runokirjan ja olin jo tilaamassa sitä Ad Librikseltä, kun aloin miettiä, onko sun kannalta väliä, mitä kautta sen ostaa ts. vaikuttaako sun nettoamiseen? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa jos tilailet, voijee! Ei ole väliä mitä kautta tilaa, eli saan osuuden jokaisesta myyntipaikasta riippumatta! :) Kiva kun ajattelit tuotakin puolta. Se löytyy myös ainakin Suomalaisen Kirjakaupan nettikaupasta ja kustantajan sivuilta suoraan (Mediapinta).
      Kivaa!

      Poista