perjantai 9. syyskuuta 2016

Just breathe



Kyllä minä sen ymmärrän,
jokaisen elämän tulee joskus päättyä.
Kun tässä yhdessä nyt ollaan
tiedän että jonain päivänä meidän pitää mennä.
Olen onnekas;
saan kahdella kädellä laskea ne,
joita rakastan.
Toisilla on vain yksi,
joillakin ei sitäkään.

Pysy mun kanssa tässä.
Hengitetään vaan.




Sinä et jaksanut enää. Siitä on nyt kuusi kuukautta ja minulla on edelleen kyyneleitä silmissä ja sydämessä. Ikävä sinun pusuttamista, nuuskuttamista, pehmeää turkkia ja persoonaa. Elämästä puuttuu iso palanen, kun olet siitä poissa, enkä ole varma lakkaako se koskaan tuntumasta. Tarvitsen sinut takaisin, ettei tämä tyhjyys enää raastaisi.


Joka päivä sitä mietin,
kun kasvojasi tutkin.
Sitä kaikkea mitä annoit
ja mitään et vaatinut.

Mitään et vaatinut
ja niin paljon annoit.

Pysy mun kanssa tässä.
Hengitetään vaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti