tiistai 4. elokuuta 2015

Minäkö? Olen hyvä rääkymään.


Siitä on nyt aikaa reilu kuukausi, kun lopetin työt. Aika pian sitä huomasi miten suuri vaikutus irtisanoutumisella oli. On kuin eläisin taas, kuin olisin saanut itseni takaisin.

Olen saanut levättyä. Nukuttua ja rentouduttua. Olen saanut kävelykykyni takaisin ja päässyt kävelemään pitkiäkin lenkkejä. Olen laulanut kävellessäni, valinnut reitin jossa voi kailottaa sydämensä kyllyydestä, yleisönään lokit ja järvi. Olen tuntenut suurta vapautta ja vapautuneisuutta. Olen värittänyt ja löytänyt sen mukana tuoman rauhan, paikan ja hetken, jossa mieleni kerrankin on vaiti. Olen haaveillut piirtämisen uudelleen opettelusta. Olen selvittänyt terapiatarjontaa ja haaveillut edelleen siitä pt:n palkkaamisesta, entistäkin vakavammin. Olen herkutellut enemmän kuin koskaan ja nauttinut siitä enemmän kuin koskaan. Olen seurannut lempisarjaani ja itkenyt sen käänteissä, kuunnellut lempimusiikkiani täysillä ja laulanut mukana. Ja olen taas kirjoittanut enemmän kuin aikoihin. Koska nyt on aikaa ja voimia ajatella.

Olen jälleen tuntenut suurta inspiraatiota kaikkea kohtaan.


Olen iloisempi, rennompi, vapautuneempi. Täynnä energiaa, jonka olen saanut nyt suunnata asioihin, joihin sen haluan suunnata. Työ ei enää syö minusta kaikkea pois. Kaikkea iloa, voimaa ja kykyä. Aiemmin en jaksanut edes ajatella. Minusta ei jäänyt työn ulkopuolelle juuri mitään muuta kuin kuori. Aloitekyvytön, laiska ja väsynyt, vihainenkin, kuori. Paljon se minusta vei.

Yhdenkään työpaikan myötä en tunnu tulevan sen viisaammaksi sen suhteen, että mikä minusta isona tulee. Opin vain liudan asioita siitä, mitä työssäni pitää ehkä olla oleellisena osana ja mikä minulle ei ainakaan sovi. Toisinaan tämä aiheuttaa kaikenlaisia epätoivon ajatuksia, sillä kaikissa töissä tuntuu olevan jokin niistä suurista tekijöistä, jotka ovat aiheuttaneet edellisissä paikoissa pelkästään pahaa mieltä.

Työntekijänä olen hyvä, opin melkein mitä vain kun saan aikaa opetella ja kaiken työni olen tehnyt ylpeydellä. Mutta mitä työtä se on?

Olen hyvä monessa asiassa, mutta monessa sellaisessa, mitä ei oikein voi cv:hen laittaa. Kuten ainakin kaikenlaisessa rääkymisessä, erinäisen hyödyttömän nippelitiedon omaamisessa, ihmisten tarkkailemisessa, syvällisessä pohdinnassa, asioiden oivaltamisessa viimeistään jossain vaiheessa, kotona keppostelussa, vain pitkästi kirjoittamisessa, kirppislöytöjen tekemisessä, kissan pusuttelussa, jatkuvassa tatuointien haaveilussa, monen perättäisen donitsin syömisessä, imuroinnin totaalisessa laiminlyönnissä, asioiden lykkäämisessä viimetinkaan ja joskus vahingossa liian pitkälle, kehoni kuuntelussa, laulujen tunnistamisessa ja sanojen osaamisessa, suurimmaksi osaksi viivojen sisäpuolella värittämisessä, realistisessa ajattelussa, to do -listojen tekemisessä mutta silti asioiden tekemättä jättämisessä, seurani valitsemisessa, kaheliudessa, tulevaisuuden ja menneen haaveilussa, jatkuvassa nälän tuntemisessa, maailmantuskan kantamisessa ja pissalle menon lykkäämisessä aina siihen pisteeseen asti, että tuntuu kuin paikat halkeaisi.

Palkkaa minut? Voin myös maata äksänä lattialla ja laukoa totuuksia maailmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti