sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Täysi ympyrä


Eilen tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun saavuttiin Suomeen. Ilma on tällä hetkellä aika samanlainen kuin silloin. Oltiin pakattu mukaan vain aika kevyttä vaatetusta, kunnes tänne saapuessamme tajuttiin, että tarvetta olisi ollut jopa lämpökerrastolle. Onneksi oli ohuempaa pöksyä, joita survoa väljempien alle, että pääsi kävelylle ihmettelemään tätä uutta kotiseutua.


Samaan aikaan tuntuu, että joko se vuosi meni, ja että vastako tänne vuosi sitten muka tultiin. Niin ristiriitaista, mutta en silti osaa päättää kumpi vaihtoehto tuntuu konkreettisemmalta. Molemmat.

Menneeseen vuoteen mahtuu aika paljon kaikenlaista, ja niistä paloista tämän blogin tekstitkin on koottu viimeisen vuoden osalta. Jotain muisteloa täytyy tietysti harrastaa ja miettiä, että mitä kaikkea sitä onkaan ollut ja tapahtunut.

Vuoteen on mahtunut Natusen nisäkasvain (syöpä), sen poistoleikkaus ja puolen vuoden sytostaattihoito. Ensi kuussa mennään vuositarkastukselle ja toivotaan, että Natunen on terve. On onneksi löytynyt loistava eläinlääkäri, uskoakseni juuri se paras juuri Natuselle. On mahtunut myös omia terveysongelmia. On ollut akillesjänteiden tulehdusta, rasitusvammaa ja monenlaista muuta kremppaa. On ollut lääkärikäyntejä, verikokeita, niin paljon, että laskun summa on ihan tosissaan hirvittänyt.


Vuoteen mahtuu kolme työhaastattelua, joista kahdesta kävelin kotiin työpaikka taskussa. Tätä myötä vuoteen mahtuu myös kaksi hyvin erilaista työpaikkaa, joista molemmista olen oppinut paljon, työn lisäksi itsestäni. Kumpaaakaan työtä en ole aiemmin tehnyt. Toista olin jo vuosikausia tahtonut tehdä ja kokemus olikin sen mukainen, että ihan omaa työtähän se oli. Harmi, että jalat eivät sitä kestäneet. Toisen työn näen edelleen väliaikaisena.

Vuoteen on mahtunut reissua sinne tänne ympäri Suomea. On ollut miehen juoksukisamatkoja ja ystävien ja sukulaisten tapaamista. On nähty hieno konsertti, on käyty elokuvissa vuosien tauon jälkeen nyt kahdesti ja on vihdoin siirrytty kotisalilta ihan oikealle kuntosalille. On myös alustavasti tiedusteltu valmentajaa omalle kuntoilulle ja sellainen on jossain kohtaa luvassa myös.


On nähty vanhoja ystäviä ja on jopa saatu uusia ystäviä, mitä en oikein vieläkään pysty käsittämään. On käyty heitä katsomassa ja he ovat käyneet meitä katsomassa ja sama touhu jatkuu vastaisuudessakin.

On tartuttu takaisin herkkuihin kiinni kolmen ja puolen vuoden totaalisen tauon jälkeen ja on otettu kyllä kiinni kaikki tauon aikana menetetyt syömiset. On syöty viisi Arnoldsin donitsia yhtenä päivänä ja tultu onnelliseksi päivittäisistä suklaalevyistä. Ja silti, on oltu tyytyväisempiä omaan ulkonäköön, kokoon ja kehoon ylipäätään, kuin koskaan ennen.


On koettu kunnon talvi runsaine lumikinoksineen ja pakkasineen, juuri sellainen talvi mitä kaipasinkin. On koettu kuuma ja paahtava kesä, on istuttu takapihalla pikkuruisissa vaatteissa aurinkoa ottamassa ja on kävelty pitkin paahtavaa asfalttia.

On vasta hiljattain saatu kotiin ostettua kaikki tarvittava, jotta se näyttää kodilta. On vihdoin verhotkin ikkunoissa. On ostettu kaikenlaisia uusia siivousvälineitä, kiitos nykyisen työni, joita ilman vain ei voi enää pärjätä. On innostuttu mikrokuituliinasta kuin lottovoitoista, joita ei ole muuten tullut muutamaa euroa enempää, vaikka pitkän tauon jälkeen sitäkin on ollut taas lupa tehdä.

Vuoteen mahtuu myös vegaaniksi ryhtyminen ja sitä kautta entistä suurempi herkistyminen kaikelle julmuudelle, joita eläimet joutuvat kestämään meidän ihmisten vuoksi. On opittu tekemään vaikka mitä herkullisia ruokia ja on syöty (sitä vegaanista) jäätelöä varmaan enemmän kuin koko tähänastisen elämän aikana yhteensä.


Vuoteen mahtuu valtavasti henkistä kasvua, itsestä oppimista ja sitä kautta koko ajan yhä enenevässä määrin omana itsenään elämistä. Koko ajan tiedän enemmän kuka minä olen, mitkä omat voimavarani on ja mitä kestän ja mitä en ja miten niitä käsittelen.

On ollut lukuisia hierontavisiittejä, enemmän kuin kaikki muut kerrat tässä elämässä yhteenlaskettuna. On opittu rentoutumaan hierovan käden kosketukselle, mikä aina ennen sai lihakset jännittymään.

On puhuttu ventovieraille, itketty linja-autossa ja toisissa julkisissa paikoissa ihan vain herkkyyttään ja tilanteen syleilemänä. On täytetty vuosia ja on ensimmäistä kertaa elämässä alkanut tuntua siltä, että tässä on joiltain osin jopa ihan oikeasti aikuinen.


On ikävöity vanhoja aikoja (maita) ja luotu uusia unelmia (muuttohaaveita), jotka tulee joskus tulevaisuudessa toteutettua. On perustettu Instagram -tili. On oltu käyttämättä asuntomme saunaa koko täällä olomme ajan. On käyty useasti ravintolassa syömässä ruokaa, eikä koskaan ole tarvinnut poistua sieltä makuun pettyneenä. On toimittu naapurin gerbiilivahteina kahdesti heidän poissa ollessaan. On hullaannuttu banaaneihin ja parhaimmillaan kulutettu niitä seitsemän päivässä. Siis minä, yksinäni.

On ihmetelty kesällä läpi yön valoisaa taivasta ja tähtien näkymättömyyttä. On siivoiltu sisältä valtaisaa siitepölykerrosta ja on oltu onneksi kotona pölyn laukaistessa palohälyttimen. On ostettu mansikoita torilta ja viety niitä yllätykseksi miehelle kotiin. On latailtu bussikorttia useaan kertaan ja opittu nauttimaan bussin tunnelmasta. On kaivettu esiin vanha mp3 -soitin ja opittu sen mahtava voima ulkona ja salilla liikkuessa. On nautittu musiikista vieläkin enemmän kuin ennen.

On edelleen seurattu Emmerdalea UK:n tahdissa, jaksoakaan väliin jättämättä.


Vuoteen on mahtunut paljon itkua, naurua, onnea ja surua, kaikenlaisia tunteita, joista kaikkea en ole koskaan ennen tuntenut. Siihen on mahtunut roppakaupalla lisää itsevarmuutta, tietoa omasta itsestä ja omasta arvosta. Kyllä täällä on ihmisen ollut hyvä tämä vuosi viettää. Olkoon tässä tulevassa vuoden pätkässä vähemmän surullisia asioita ja enemmän kivoja juttuja.

Yhtään uutta tatuointia ei vuoteen ole muuten mahtunut. Tilanne korjataan reilun viikon päästä.

4 kommenttia:

  1. Jo vuosi! Tuli ekana mieleen. Mutta niinhän siitä taitaa olla. Muistan vieläkin, kun laitoit viestin, että ajelitte Järvenpään ohi. :') Istuin silloin kassan takana.

    Ihanasti kirjoitettu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, jo vuosi tulee mullakin ekana mieleen! Kyllä menee nopsaan. Mutta sitten taas täällä on kaikki jotenkin niin tuttua ja sellaista, että tulee tunne, että täällä oisi ollut aina. Ja samoin jotenkin se, että on asunut jossain muussa maassa, tuntuu ihan käsittämättömältä. Aika on jännä käsite. Se menee aina samaa vauhtia, mutta silti sen kokee eri tavoin. Ja tosi asiassahan aika ei mene mihinkään. :D

      Hihi, laitoinkin sulle silloin viestiä että ajettiin Järvenpään ohi. Ja oltaisiin tultu sut yllättämään kaupalle jos ei oisi ollut kissaa autossa. Oisin vaan muina naisina ostanut jotain ja ilmestynyt siihen kassalle. Se oisi ollut huisia. :')

      Ihana sinä, oot. <3

      Poista
  2. Täällä sama reaktio, että vuosiko jo? Ja kyllä on muutosta tapahtunu. Tosi jännää seurata. Meilläkään ei oikeestaan saunota vaan kuivataan siellä vaatteita kun muualla ei mahdu ^^ jouluna käyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On välillä jännä ajatella, että jos sitä oisikin päätynyt vaikka Turkuun taas (mitä ei kyllä ikinä maailmassa olisi voinut tapahtua, mutta kuitenkin :D), niin millainen sitä olisi? En usko, että sitä olisi laisinkaan tällainen kuin mitä nyt olen. Uskon, että olisin paljon onnettomampi ja Suomessa asuminen olisi mulle aika ikävää.
      Saunassa on kyllä hyvä kuivata pyykkejä! :D Mä oon käynyt saunassa viimeksi noin 15 vuotta sitten. :'D

      Poista