perjantai 10. lokakuuta 2014

I study your face and the fear goes away


Tänään on mieheni syntymäpäivä ja huomenna meidän hääpäivä. Sen kunniaksi tämä teksti.

Siitä on aikaa reilut neljä vuotta, kun tarinamme ihan kunnolla alkoi, vaikka sitä kirjoitettiinkin jo pitkään ennen sitä. Toisaalta tuntuu, että ollaan vasta tavattu, sillä tunteet ovat sen mukaiset edelleen. Toisaalta taas tuntuu, että ollaan tunnettu kauemmin kuin tässä elämässä on vuosia eletty. Ja ilman häntä en olisi puoliakaan siitä, kuka olen tänä päivänä.

Sillä minulla on valtavan hyvä mies. Ehkä olen vähän puolueellinen, mutta väitän, että maailman paras. Hän kuuntelee kaikki höpötykseni, yksityiskohtaiset tarinani päiväni pienistäkin tapahtumista ja tuntemuksista, ja jokaisen lauluni. Joskus jopa innostuu mukaan ja vedämme pienet duetot! Kaunista se ei ole, mutta hauskaa sitäkin enemmän.

Mieheni selittää kun en ymmärrä. Selittää niin kauan kuin vain tarvitsee. Kärsivällisesti ja ymmärrettävästi. Hän on ykköstiedonlähteeni. Parempi kuin Google! Hän myös pyrkii aina ymmärtämään omia aivoituksiani ja kummallisia ominaisuuksiani.

Hän on jäänyt, vaikka olen koittanut työntää häntä pois. Hän on jäänyt, vaikka olen joskus ollut hirvittävä pirttihirmu ja kontrollifriikki. Hän on ottanut asiat puheeksi, osoittanut tilanteen, ja sitten se on voitu korjata. Kaikista eniten arvostankin miehessäni sitä piirrettä, että hän kertoo missä tietyt rajat menee. Että ei ole okei olla totaalinen pirttihirmu ja kontrollifriikki, ei ole okei olla syyttä vihainen päiväkausia, vaan niistä pitää päästä yli. Tämä on lempiasiani koko maailmassa. En ole tiennyt, että tällaista piirrettä olen mieheltä tarvinnut. Nyt tiedän, että juuri sitä olen tarvinnut kaikista kipeimmin. Kiitos, rakas.

Hän tukee kaikessa ja pitää kädestä kiinni, jolloin koen olevani ikuisesti turvassa. Saan hänestä valtavasti voimaa, saan uskoa yrittää mitä vain ja saan kykyä ponnistella kohti asioita, joita en olisi koskaan ennen uskaltanut tavoitella. Jaamme samat suuret unelmat ja yhtä suuren motivaation niiden toteuttamiseen. Yhdessä siihen pystyy, yksin niihin ei ryhtyisi.

Hän rakastaa minua tällaisena kuin olen. Vaikka olisin suurempi, pienempi, vaikka farkut repsottavat päällä, vaikka tursuisin niistä, vaikka ne eivät mahdu päälle ollenkaan. Pitkällä tukalla, lyhyellä tukalla, punaisella ja mustalla. Silloinkin, kun ajelin itselleni molemmin puolin päätä siilit. Saan toteuttaa itseäni tällaisena kuin olen. Hän antaa loputtomasti kannustusta ja onnittelee onnistumisista. Hän inspiroi, potkii kevyesti takapuolelle, kun en itse saa liikuttua. Hänen avullaan olen onnistunut ylittämään itseni niin monta kertaa, että olen laskuissa seonnut. Hänen rinnallaan en pelkää. Hänen vuoksi ja hänen ansiostaan tahdon olla jatkuvasti parempi ihminen.

Mieheni on myös varmaankin ainoa ihminen, josta en koskaan kaipaa taukoa. Muista ihmisistä tarvitsen taukoa säännöllisesti, mutta hänestä en. Vaikka 24 tuntia oltaisiin yhdessä, seitsemänä päivänä viikossa, niin viihdyn aina vain. Koska hän on hauska, hänen kanssaan on hauskaa, hän on mielenkiintoinen, hän keskustelee, hän hulluttelee, hänen kanssaan voi keskustella mistä vain. Koska hän on maailman paras ja siksi lempi-ihmiseni.

Hän hemmottelee sopivasti, mutta ei ihan piloille asti. Hän korjaa olohuoneesta sinne jättämäni tyhjän teekupin tai rahkakipon, laittaa sälekaihtimen kiinni kun aurinko häikäisee silmiini, hieroo hartioita vaikka joka ilta, laittaa sisätossut jalkaani kun varpaitani paleltaa, laittaa tyhjän riisimaitopurkin kasaan puolestani, sillä sen taittaminen sattuu sormiini, vei sadepäivinä töihin oven eteen ja hän ujuttaa suoraan suuhuni ne kolme mandariinin palaa, jotka joka päivä hänen välipalastaan tahdon.

Hän tiskaa joka päivä, hän siivoaa vessan säännöllisesti, hän pyyhkii pölyt, hän petaa pedin päivittäin. Hän vie roskat, myllää kompostia tarvittaessa ja käy kiikuttamassa sen valmista sisältöä kottikärryillä metsään. Hän leikkii kissan kanssa joka ilta, sen ajan, kun olen itse iltapesulla. Kissa tykkää miehestäni enemmän kuin koskaan on tykännyt kenestäkään toisesta. Melkein yhtä paljon kuin minusta ja se on ainutkertaista. Ja sekin kertoo, että sekä minä että kissa ollaan löydetty varsinainen kultakimpale meidän elämään.

Mieheni tuoksuu hyvälle, sellaiselle, että polveni ovat välillä ihan vetelät siinä lähellä ollessa. Hänellä on loistotukka, koosta riippumatta hieno kroppa ja ihana parransänki. Hän on juuri sopivan mittainen, sellainen, että pään saa rinnalle haliessa. Hän pukeutuu kivasti ja näyttää yhtäläisen hyvälle niin kauluspaidassa kuin kotivaatetuksessakin, tai vaikka hikisenä juoksuvermeissä. Aina vain.

Vähän väliä mietitään, että onko muilla samanlaista, kun meillä on jälleen jotain hulvatonta typeryyttä meneillään. Että kun illalla yhtäkkiä päätän, että tänään mut voisi raahata nukkumaan jalasta kiskoen, pitkin lattioita vetäen, ja kikatan koko matkan sinne kissan kummastellessa meidän touhua. Että onko jollain toisella tällaista? Voiko oikeasti olla? Toisaalta ajattelen, että ei millään voi olla, mutta toisaalta ajattelen, että toivottavasti on. Sillä tällainen astetta kahelimpi elämä on ihan parasta. Olen niin onnellinen, että saan jakaa sen juuri tämän ihmisen kanssa. Hän on kaunis maailmani, hymyni rakentaja ja suloinen huumeeni, lämmin käsi kädessäni ja turva vieressäni. Elämäni tärkein löytö ja suurin aarre. Kiitos, kun valitsit minut. Hyvää syntymäpäivää ja huomista hääpäivää, rakas.


I didn’t care
before you were here
I danced in laughter with the everafter

But all things change
let this remain

Want you to know
that should I go
I always loved you
held you high above, true



I study your face
and the fear goes away


16 kommenttia:

  1. "Vähän väliä mietitään, että onko muilla samanlaista, kun meillä on jälleen jotain hulvatonta typeryyttä meneillään. Että kun illalla yhtäkkiä päätän, että tänään mut voisi raahata nukkumaan jalasta kiskoen, pitkin lattioita vetäen, ja kikatan koko matkan sinne kissan kummastellessa meidän touhua. Että onko jollain toisella tällaista? Voiko oikeasti olla?"
    - On. :) Ja olen siitä niin äärettömän kiitollinen. Tämä teksti oli ihana lukea, koska itse tunnen ihan samoin omaa miestäni kohtaan. Koen olevani todella onnekas siitä, että mulla voi olla jotain näin ihanaa. Ollaan käytännössä asuttu koko tuntemisaikamme yhdessä ja nyt kolmen vuoden jälkeenkään ei vielä ole tullut päivääkään, että kyllästyttäisi. En oo tuntenut koskaan ketään kohtaan mitään tällaista!

    Ihanaa että on kuin onkin niitä onnellisiakin parisuhteita. <3 Niistä huonoista kun kuulee paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin iloinen, että muilla on samanlaista! Se on ihan parasta. Tämä on ihan parasta! Tiedän tuon tunteen, kun tuntee olevansa niin valtavan onnekas. Olen itsekin asiasta niin kovin kiitollinen, että tällaisen olen elämääni saanut. Koskaan mitään vastaavaa ei ole mulla ollut. Ei edes lähelle tällaista. En tiennyt, että tällaista voisi ollakaan! En tiedä miten tuo ihminen voisi mulle oikeampi enää ollakaan.

      Parhautta, että siellä on vastaavanlainen onni löytynyt. Tämä tekee arjestakin luksusta, nautitaan! <3

      Poista
  2. Olipa kauniisti kirjoitettu. Ihanaa, että olette löytäneet toisenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meistäkin se on valtavan ihanaa, että toisemme löydettiin. :)

      Poista
  3. Aivan ihana teksti. En edes leikkimielisesti halua sanoa olevani kateellinen moisesta suhteesta (vaikka vähän olenkin), koska olet(te) onnenne ansainneet! <3 Ihanaa hääpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anumaaria! <3 Mä tahdon uskoa, että näin oikea ihminen ja tällainen suhde on meille jokaiselle mahdollinen. Joskus se ottaa aikansa ja joskus se voi olla kaikkea sitä vastaan, mikä on todennäköistä (kuten meillä). Mutta silti kaikenlaisia ihmeellisiä juttuja maailmassa tapahtuu - tämä meidän tarina kertoo siitä. :)

      Poista
  4. Ei täällä pitkin lattioita toisiamme vedetä mutta aika hulvattomia teinejä olemme keskenämme. Aika usein sanon miehelleni, että onko muut +45v yhtä hassuja. Elämästä pitää nauttia, kun emme uusintaa saa. Jatketaan saamaan malliin :)

    Onnitteluja sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, mua niin nauratti, kun ajattelin teitä kiskomassa jalasta pitkin lattioita. :') Muistan sun joskus kertoneenkin, että sellaisia hulvattomia teinejä te olette (edelleen) ja se on ihana kuulla. Jatketaan ehdottomasti. :)

      Ja kiitos! :)

      Poista
  5. Sydän ei ole vain pakahtua, vaan pakahtui. Voiko jossain kirjoitetussa edes olla näin suurta tunnelatausta?

    Olette ihania - ja onnellisia - yhdessä. Mä olen onnellinen teidän puolesta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Elina, kiitos. <3 Kaikesta tuosta, mitä kirjoitit. Ihana. <3

      Poista
  6. Tämä oli niin kaunisti kirjoitettu että mulla tuli oikeesti muutama kyynel silmäkulmaan <3 Ihanan hupsua hääpäivää teille! :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä, sellaista voi olla. On meilläkin. Joka ikinen päivä ihmettelen että onko tämä edes totta, mutta uskottava se on. Yli 13 vuotta on oltu yhdessä ja paranee vaan joka päivä.
    Onnea Teille ja Onnea Meille! !!
    -Emppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla! Itsekin niin toivon, että vuosien saatossa tämä pysyy tällaisena, edelleen yhtä ihmeellisenä ja kahelina!
      Onnea meille ja teille ja kaikille, joilla jotain vastaavaa on! :)

      Poista