tiistai 30. syyskuuta 2014

Mitä kuuluu Natuselle?


Natusen kuulumisia on kyselty pariinkin otteeseen toisen blogin puolella, joten niitä olisi selkeästi hyvä päivittää joskus. Meillä arki on tältä osin jatkunut niin normaalina, ettei ole muistanutkaan, että jotain pitäisi päivittää.

Sytostaatteja on menossa jo viikko 12. Laskin ihan itse, että se meinaa viikon loputtua kolmea kuukautta. Ja kun hoitokuukausia on yhteensä kuusi, menee tämä ihan tosissaan vikkelästi. Puolessa välissä ollaan siis ihan kohta! Näin toivoin, ja uskoinkin, että tämä puoli vuotta menee nopeasti.

Pillerit ovat siis ihmisen sytostaattipillereitä, joita annetaan neljäsosa, neljänä päivänä viikossa, ja sitten pidetään kolmen päivän tauko. Lääkettä käsitellessä täytyy olla kädessä tietynlaiset hansikkaat ja ne pitää käytön jälkeen heittää pois. Muitakin varotoimenpiteitä on, kuten että lääkkeitä käsitellään aina pussin sisällä, ettei niistä pöllyä mitään ilmaan.

Ihan alkuun koitin antaa sytostaattia sellaisenaan, kun Natunen on aina ollut pillereiden kanssa todella hyvä. Se kuitenkin maistui todella pahalle ja kissahan sai siitä traumat heti alkuun. Jokainen pillerinantokerta oli taistelua, kun se pelkäsi maistavansa sen pahan maun taas (voin vain kuvitella miltä tuollainen myrkky maistuu). Tehtiin lääkkeenantohetkistä herkkupainotteisia, jonka jälkeen sai heti katkarapuja tai joiden ohessa sai herkkupötköä, eli Whiskasin herkkukanapatukkaa. Tuon kyseisen patukan sisään alettiin kovertaa reikä, johon sai sytostaatin jemmattua. Se maistui kuitenkin sieltäkin läpi, joten tuo pala piti laittaa sellaisenaan suoraan kurkkuun, pillerin tapaan. Jouduin kuitenkin tekemään tuon aina hanskat kädessä, kun pilleriin ei saanut koskea. Koskaan ei tiennyt, että jos saakin sen sieltä sylkästyä ulos. Ja ne hanskat aiheutti aina vastustusta. Onneksi bongasin Eikun blogista gelatiinikapselit, joiden sisään voi lääkkeen piilottaa, eikä kapseli itsessään maistu millekään. Tilasin niitä samantien sata kappaletta kokeeksi, ja niiden myötä elämästämme tuli huomattavasti helpompaa.

Nyt laitan sytostaatin hanskat kädessä kapselin sisälle ja saan sen jälkeen hanskat pois. Tämän lisäksi kastelen kapselin vielä Natusen lempiruoan kastikkeessa, jonka se saa aina heti lääkkeen jälkeen. Ja näin menee pilleri alas aivan itsekseen. Luulee saavansa vain etukäteismakupalan tulevasta herkkuateriasta.


Kortisoni otettiin sytostaattien rinnalle, kun oltiin sytoja syötetty parisen viikkoa. Kahden kuukauden kuuri, jälleen ihan ihmisen pillereitä. Tällä kertaa puolikas päivässä, joka aamu. Tuo menee nätisti niiden herkkupötkön palojen sisässä, kun eivät maistu millekään. Kissa luulee vain saavansa pari palaa herkkua aamuisin. Menisi varmasti ilman ruoan sotkemista asiaan, mutta mieluummin hoidan sen kuitenkin näin, jolloin kissa ei itse tiedä saavansa mitään muuta kuin ruokaa. Tässä kortisonikuurissa tuli se kaksi kuukautta täyteen viime viikolla ja oltiin eläinlääkärin kanssa sovittu, että soitellaan silloin sen lopettamisen aloittamisesta. Soitin ja sainkin uutisia, joita en osannut odottaa. Sanoikin, että saattaa olla, että pitää sytostaatit lopetella. Että heillä on klinikalla ollut paljon tapauksia (käytti tilanteesta sanaa hulabaloo), jossa kissalle oli niistä tullut virtsakiteitä, eikä moista sivuoiretta oltu osattu ennustaa. Käytiin läpi Natusen vointia ja mikään ei siihen meidän kohdalla onneksi viitannut. Ohjeisti kuitenkin varmuudeksi ottamaan virtsanäytteen ja sen pohjalta tehtäisiin päätös jatkosta.

Kävin ostamassa klinikalta asiaa varten setin, jossa oli imemätöntä ns. hiekkaa, pipetti ja tuubi näytettä varten. Vessakoppa putsattiin ja sinne laitettin tuo hiekka ja jäätiin odottelemaan Natusen pissahätää. Näytehän pitäisi toimittaa melkein samantien klinkilalle, joten yöpissat ei käy päinsä ja niin edelleen. Siksi meillä tehtiinkin suuria suunnitelmia kaikenlaisten menettelyjen varalta ja oltiin varauduttu kaikkeen. Pelättiin, ettei näytettä saa ikinä, että pissaa kuitenkin aina klinikan aukioloaikojen ulkopuolella. Vaan meni ehkä tunti siitä hiekan laittamisesta sinne vessakoppaan, kun Natunen siellä jo kävi hädällä. Siitä sitten vain pipetillä pissaa tuubiin ja tuubi klinikalle. Päivän päästä sain soiton, että siinä ei näkynyt mitään poikkeavaa ja voidaan jatkaa sytostaatteja normaalisti. Ja samalla otettiin kortisoniannoksen pienennys käyttöön. Kaksi viikkoa neljäsosa pilleriä päivässä ja seuraavat kaksi viikkoa neljäsosa pilleriä joka toinen päivä. Ja sitten se on ohi. Ja silloin on jo melkein neljä kuukautta sytostaattejakin takana.

Kesän hellekin teki meille pienen palveluksen. Natunen menetti silloin ruokahalunsa pitkäksi aikaa, kuten täällä seuduin monen muunkin lemmikille kävi, ja kuten monelle ihmisellekin käy aina kunnon helteiden aikaan. Helteitä kesti yli 40 päivää putkeen ja Natunen söi silloin ehkä kolmasosan kaikesta ruoasta, mitä sille laitettiin. Ja näin tippui pois yksi ylimääräinen kilo, mikä sen massussa on ollut jo vuosia, mikä ei ole hievahtanutkaan ruokavaliomuutoksilla ja liikunnan (eli leikin) lisäämisellä. Nyt täytyy olla myös iloinen, että se kilo oli menetettävää. Muuten ei välttämättä olisi ollut kissasta paljoa jäljellä niiden helteiden jäljiltä.

Kaiken kaikkiaan koen tämän kaiken hyvin vaivattomaksi. Ainakin toistaiseksi on mennyt kaikki todella hyvin, jos nyt alun normaaleja vaikeuksia ei lasketa huonoiksi kokemuksiksi niitäkään. Ja vaikka jotain sellaista tapahtuisi, että sytostaatit pitäisi nyt lopettaa, on niitä takana kuitenkin jo vähintään se kolme kuukautta. Se on jo tosi paljon ja sillä ihan varmasti on pienennetty kasvaimen uusiutumisriskiä. Näkisin, että nyt ollaan voiton puolella, kävi jatkossa miten hyvänsä. Hyvin tässä käy, ihan varmasti.


Ja Natunenhan voi aivan todella hyvin. Ei minkäänlaisia merkkejä ole siitä, että mitään lääkitystä olisi. Riehuu normaaliin tapaansa, ei pode pahaa oloa, turkki on pehmeämpi kuin ikinä ja karvoja ei tipahtele normaalia enempää. Edes sytostaattien myötä Natusesta ei ole tullut sitä vanhaa rouvaa, mitä eletyt vuodet yrittävät kertoa. Turhaan! Natunen on edelleen kaheli ja energinen kissa, joka saa hepuleita muutaman kerran päivässä, joka äänekkäästi huutaen raahaa lelunsa makuuhuoneeseen aamuisin (kun vielä nukutaan) tai iltaisin (kun jo nukutaan), joka muistaa muistuttaa ruoka-ajasta tiiviisti tuijottamalla ja kaikkea mahdollista järsimällä, jos meinaamme sen itse unohtaa, ja joka leikkii miehen kanssa vauhdikkaita leikkejä joka ilta ennen nukkumaanmenoa, jonka jälkeen on mukava nukahtaa juuri siihen omaan kulmaan sängyssä, jossa se nukkuu joka yö.

Natuselle kuuluu siis hyvää, kiitos kysymästä. Todella hyvää.

8 kommenttia:

  1. Noi liivatekapselit on kyllä todella käteviä. Hihkaisen tässä, että jos joku haluaa niitä lääkittävälleen lemmikilleen kokeilla, niin mä voin postitella näytepussin; tuli nimittäin tilattua sitten tuhat kappaletta kerralla.. (käsitys kissan jäljelläolevan elämän pituudesta taisi olla hieman ylimitoitettu).

    Ihana Natunen, sen masu on niin vällyteltävä <3. Ja siis hyvä, että siltä läksi liikapaino pois ja kuten sanoit, hyvä että sitä oli ylimääräistä! Mun vanha kollega joskus vuosia sitten sanoi (kun laihdutin meidän kissaa), että anna olla vähän ylimääräistä, se suojaa seniorikissaa. En silloin ihan täysin ymmärtänyt, mistä puhui, mutta hän oli juuri hiljattain menettänyt vanhan kissansa munuaisten loppumisen vuoksi ja nyt myöhemmin olen kyllä tajunnut.

    Onneksi nuo lääkkeet ovat sopineet teidän kissalle, todella hieno juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On käteviä tosiaan, helpotti meidän arkea aika radikaalisti. Nyt Natunen innostuu aina kun laitan hanskat käteen, kun tietää, että kohta tulee hyvää sapuskaa. Hyvin sain ehdollistettua hanskoille mieluisen merkityksen, kun kapselit tulivat meidänkin talouteen. :) Tuo tarjouksesi olikin hyvä, jos tänne joku eläintään lääkitsevä eksyy ja kiinnostuu noista kapseleista.

      Olen kanssa kuullut, että on hyvä, että kissalla on vähän ylimääräistä, juurikin sairauden varalta. Ensimmäisenä menee kuitenkin yleensä se ruokahalu. Sitä voi mennä nopeasti huonoon kuntoon sairastaessa. Meillä on vielä varmaankin toinen moinen ylimääräinen kilo pahan päivän varalta, mutta enää en näkisi, että kissa on liian suuri. Se on vielä pehmoinen, muttei enää iso. Se saa olla siinä juurikin sen pahan päivän varalta.

      Iloinen asia oli kuulla tuosta näytteestä hyvät tulokset. Vaikka olin siitä kyllä aika varmakin, kun mitään viitteitä asiaan ei ollut. Käsitin myös, että nuo kiteet on tulleet kissoille jo hoidon varhaisessa vaiheessa, eikä enää näin myöhään. Joten siltäkin osin voi vähän hengähtää. Ei ainakaan käskenyt seurailla asiaa tai mitään sellaista, joten oletan (hyvin varoen kylläkin), että meidän riesaksi niitä ei ainakaan kovin suurella todennäköisyydellä tule.

      Poista
  2. Olipa mukava lukea näitäkin kuulumisia. Tuntuu oudolta, että sitä pohtii "tuntemattoman" Heidin kissan kuulumisia, mutta kyllä niitä niin vain olen pohtinut. Sen vain niin huomaa kuinka tärkeä tuo valkoinen mörrikkä on sinulle (teille) että sitä elää mukana tässä koettelemuksessa. <3

    Rutistuksia Natuselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun elät mukana! <3
      Nämä on itsellekin hyödyllisiä kirjata ylös, että voi palailla lueskelemaan myöhemmin, jos ja kun ei kaikkea enää muista. Ja tietysti muille samassa tilanteessa oleville tässä on paljonkin vinkkiä ja kokemustarinaa. Itse en löytänyt netistä ollenkaan tästä aiheesta ihmisten kokemuksia, en edes englanniksi. Suonensisäinen syto on niin paljon yleisempää, mutta sitä ei voi tähän verrata juuri laisinkaan.

      Rutistukset toimitettu!

      Poista
  3. Hyvä kun on mukavia uutisia!

    Oletko uskaltanut laskea, mitä tämä hoitorumba kaikkine lääkkeineen, tutkimuksineen ja lääkärinpalkkioineen tullee maksamaan? Olen ymmärtänyt, ettei eläinlääkärit Suomessa ole kovin edullisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan samaa mieltä ollaan täällä! ;)

      En ole kunnolla laskenut, mutta mielessäni kyllä. Kuitit on, mutta aika hyvin muistan ulkoa tämän kaiken, joten mennään varmistamatta. Toistaseksi kulut ovat siis olleet jotain seuraavanlaisia:

      Ensimmäinen visiitti, jossa otettiin röntgenit ja verikokeet ja rauhoitettiin sitä varten, oli muistaakseni lähemmäs 250e.
      Leikkaus kaikkine kuluineen (sisältää lääkkeet) oli vajaat 400e.
      Sytostaatit oli 104e. Kaikkea niistä ei todellakaan tarvita, mutta koska ihmisten pillerit, ei pienempää pakettikokoa ollut.
      Kortisoni vähän päälle 8e.
      Pissanäyte 20e ja sitä varten se testisetti vajaan 8e.
      Ja nuo kapselit pari euroa. :)

      Semmonen 800e on siis mittarissa kuluja tällä hetkellä. Mitään suunniteltuja lisäkuluja ei ole, esim. mistään kontrolleista tai muista ei ole ollut puhetta, mutta eiköhän sieltä jotain kuluja vielä kuitenkin tule. :)

      Poista