perjantai 23. toukokuuta 2014

Kun brittikeho saapui Suomeen


Kolme viikkoa Suomessa vietetty. Saavuttiin tänne kylmään aikaan, ja ymmärtääkseni oli normaaliakin kylmempi ajankohta. Tuo kuitenkin sopi meille, kun tässä on tosiaan tottunut UK:n olosuhteisiin, jossa oli läsnä jatkuvasti, vuodenajasta riippumatta, kylmä viima. Sen vuoksi myös +10°C tuntuu siellä paljon kylmemmältä mitä +10°C tuntuu täällä. Ja kun täällä sitten koettiin se kymmenen plusastetta, oli se meille jo melkein helle. Mies kävi juoksulenkeillä shortseilla ja t-paidalla, siinä missä muut ihmiset kulkivat kokopitkissä ja pipotkin päässä. Meillä oli jo kuuma! Ja kyllä hirvitti katsella sääennustetta silloin pidemmälle - saapumassa oli kunnon helteet. Meiltähän lähtee henki!


Ensimmäinen ja toinenkin hellepäivä olikin rankkoja. Sitä oli aivan reporankana ja tukahtuneena. Kissalla ei myöskään ollut helppoa. Itse kärsin pahasta olosta ja ruokahaluttomuudesta, eikä nukkumisesta tullut mitään, kun makuuhuoneessa on yhtäkkiä kymmenen astetta enemmän kuin mihin on tottunut. Ikkunat on auki yötä päivää. Onneksi niissä oli verkot valmiina, jotta niitä ylipäätään voi pitää auki. Ei mene kissa ulos, eikä pistävät s**tanat pääse sisälle.


Keleihin on koitettu nyt totuttautua. On vietetty aikaa takapihalla auringossa kirjojen parissa ja on muutenkin vietetty aikaa kuumuudessa. Sisälle takaisin tullessa jopa koti tuntuu viileältä! Kissalla on onneksi alakerrassa, siellä saunassa, se kantokoppansa, jossa viettää edelleen aikaansa nukkuen. Alakerta on viileä, sillä se on osaksi maan alla. On varsin luksusta, että siellä on myös treenihuone.

Ja kyllä sitä on jo vähän tottunut. Enää ei tukahduta ja nyt osaa melkein jo pelkästään nauttia. Pelkäsin, ettei näihin totu laisinkaan, sillä en ole koskaan pitänyt kuumasta (paitsi Saksassa). Ja kun asteet laskevat yöksi edes muutaman hassun asteen, tuntuu makuuhuonekin heti lähes yhtä viileältä siinä ehkä kahdessaneljässä asteessa, kuin mitä Skotlannissa tuntui seitsemässätoista.

Mutta eräs toinen ongelma onkin siinä, kun pitää ikkunoita auki. Siitepöly.


Ikinä ei ole missään kotona ollut sisätiloissa näin paljoa siitepölyä, mitä meillä täällä nyt on. Sitä on valtavasti. Kuvan pöydän putsasin ja meni parisen minuuttia, niin se oli samanlainen. Siitepöly luonnollisestikin kerääntyy ihan joka paikkaan täällä, eikä vain tuohon pöydälle. Sitä on sängyssä ja sitä on sohvalla ja tietokoneen näppäimistöllä, puhelimella, kameralla ja vaatteilla. Hiuksissa, naamassa. Joka ikisellä pinnalla, mitä täältä vain löytyy. Pihalla olevista koivuista näkyy lähtevän keltaisia pilviä tuulen niitä heilutellessa. Ikkunoita ei tietysti ole hyvä pitää auki, jos tahtoisi tuon pysyvän poissa, mutta myöhäistä on tässä vaiheessa tajuta tuollainen. Sitä on jo täällä. Aivan joka puolella.


Onneksi en ole koivun siitepölylle allerginen. Hirvittäisi ajatella miten silloin reagoisin, sillä reagoin ilman allergiaakin. Nenäkannu on päivittäisessä käytössä tai muuten alkaa korvat rahista, silmät on päivästä toiseen santapaperia ja kurkkua ja kieltä kuivaa niin, että koko kieli tuntuu liian isolta suuhun ja kaikki ruoka ei meinaa mennä kovin sutjakkaasti alas. Mahdollinen lisäriesa näyttäisi olevan myös tänään kävelyn jälkeen ärtynyt silmäluomi, joka pukannee tulehdusta. Ei siis silmä, vaan silmäluomi. Jännä nähdä mitä kaikkea tästä vielä seuraa. Ahkeraa siivousta ainakin..


Mutta onneksi on uusi hieno imuri. Kiitos anopille! Se on superhiljainen, kevyt, ketterä, kaunis, suureksi osaksi kierrätysmateriaalista valmistettu, ja (hieno vihreä!) johtokin on niin pitkä, ettei pistoketta tarvitse vaihtaa kertaakaan edes näiden kahden kerroksen välillä. Siinä on kaikki mitä tahdoinkin.

Koska yöllä on tullut oltua hereillä tässä kerran jos toisenkin kuumuuden vuoksi, olen huomannut, että taivas ei täällä koskaan ole koskaan täysin tumma. Se on aina valoisa. Linnut hiljenevät ihan hetkeksi ehkä iltayhdentoista ja kahdentoista välillä, mutta aloittavat valtaisan konsertin jo yhden jälkeen yöllä. Siihen aikaan näkisi kävellä vaikka metsässä, niin valoisaa täällä on. Tähtitaivasta ei tämän vuoksi näy. Olin suunnitellut sitä täällä toljottavani kesällä, mutta ilmeisesti tuo suunnitelma pitää haudata. En ole koskaan asunut näin pohjoisessa, en osannut tätä ennalta aavistaa. Mutta en osaa myöskään harmitella, sillä valoisat yöt oli myös asia, jota innolla odotin. Valon määrä on iloinen asia. Siitepölyn määrä ei niinkään, mutta ehkä sekin joskus loppuu. Viimeistään sitten, kun valon määräkin tipahtaa ja se tähtitaivas on nähtävillä..

Mutta onpahan ihanaa kulkea ulkona kesävaatteissa (vaikka niistä mahtuukin päälle hyvin harva enää..). Viime kesänä Skotlannissa kävin yhden kerran kävelyllä toppi päällä. Yhden ainoan! Täällä on ihmeellistä tuntea, miten tuulikin on lämmin, eikä mene luihin asti ja jäädytä sieltä käsin. Saapumispäivänä, kun oli kylmä, oli jännä tuntea tuuli iholla. Se oli täysin erilainen kuin mihin oli tottunut. Se oli puhtaasti kylmä. Pakkasenomainen vivahde, ei jäätävä tunne sisuksissa asti, mikä menee sinne halimaan luita ja ytimiä, vaan sellainen, mikä pysähtyy vaatteisiin. Viimeistään iholle.

Tänään kävelyllä tunsin puhdasta onnea lämpimän tuulen pyöritellessä hiuksiani valtoimenaan. Ja löysin tämänhetkisen lempitunteeni.

4 kommenttia:

  1. Ihana, ihana, ihana ja ihana. Loppu etenkin. :') <3

    VastaaPoista
  2. Äkkiä sitä sit tottuu, tosin nukkuminen kuumalla ei oo herkkua. Meille hankittiin ilmastointilaite makkariin ja nyt maistuu uni untuvapeitossakin ;)
    Apua shortseissa + 10 :) mulla oli varmaan silloin viel pitkätkalsarit jalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän nopsaan tottui, vaikka toi nukkuminen ei oo varmaan koskaan herkkua liian kuumassa. Veikkaan, että ilmastointilaitteen kanssa se on aika herkkua. ;)
      Skotlannissa nuoriso oli shortseissa talvellakin ja sitä en ymmärrä koskaan, kun siellä on oikeasti jäätävää. :O Saattoi joku tulla t-paidassassakin vastaan, keskellä talvea!! Miestä on varmaan täällä katteltu samalla tavalla hämmästellen, kun meni tuolla shortseissa ja t-paidassa, kun heillä itellään oli pipot vielä päässä. :)

      Poista