tiistai 1. huhtikuuta 2014

Sillä se on onnea


Tässä kuussa. On käsittämätöntä, miten lähellä on se hetki, että täältä lähdetään. Tätä on odotettu niin pitkään, kuukausia, melkein vuosi. Ja nyt se on ihan kohta tässä. Viimeiset neljä viikkoa. Kuukauden päästä ollaan laivalla, jossain päin aavaa merta, matkalla Saksasta Suomea kohti. Koitan saada kiinni siitä miltä tuntuu olla siinä hetkessä, mutta se on mahdotonta. Tiedän, että silloin pelottaa, kovastikin, ja tiedän, että jännittää, ehkä positiivisella tavalla eniten. Mutta kaikki muu on tässä vaiheessa vain etäisiä aavistuksia siitä myrskystä, mikä sisällä tulee olemaan. Paljon tulee olemaan tunteita, sen tiedän.

Ihana ajatus on saapua kesäksi Suomeen. Kun katselen kuvia Suomen kesästä, sisälläni kihelmöi ja meinaan pakahtua. Ohimenevän hetken tunnen nenässäni miltä Suomen kesä tuoksuu. Se tuoksuu aivan erityiseltä. Kesän lämpö, hentoinen tuuli, ruoho, kukat, puut, kasvit. Vesi. Suo.

Ei missään ole samaa tuoksua.

Laineiden liplatus, lehtien kahina puissa, pörräävät ötökät, livertävät pikkulinnut. Rasahdus, kun metsässä astuu kävyn päälle. Kun sammal kengän alla on märkä. Kun pellolla kuivat heinät hankaavat housujen lahkeisiin. Tumahdus, kun hyppää kiveltä toiselle. Havunneulasten peittämä pehmeä metsäpolku. Kun askeltaa pitkospuilla ja ne joustavat jalkojen alla.

Ei missään ole samoja ääniä.

Hikiset päivät. Kuumat, valoisat yöt. Yllättävä ukkoskuuro. Kun tulee kiire ottaa töpselit seinästä.

Ei missään ole samanlaista kesää.

Tuoksut, äänet, kesä. Se on onnea. Se on rakkautta.



2 kommenttia:

  1. Taidat kaivata jo kovasti suomeen :) mukava kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunne siis välittyi.. :') Joo, kyllä hetkittäin tosi kovin. Ei sitä tarvitse kuin vähän antaa ittensä ajatella. :)

      Poista