torstai 3. huhtikuuta 2014

Kummituksia


Asuntomme täällä Skotlannissa sijaitsee rakennuksessa, joka on ennen ollut sekä hevostalli, että mielisairaala. Saatiin myös jo ensimmäisellä näytöllä tietää, että jossain tässä rakennuksessa on murhattu kaksi ihmistä. Taidettiin kysyä sitä ihan itse. Meistä tuo oli jännää tietoa ja mietittiin, että mahtaako täällä ehkä sitten kummitella! Niin paljon historiaa yhdessä paikassa, niin monia erilaisia kohtaloita. Ja kaikenlaista täällä on tapahtunutkin.


Ihan ensimmäisinä viikkoina tapahtui jo outoja, kun keittiön lattialle ilmestyi lasinpaloja. Aivan tyhjästä, eikä edes mihinkään seinän viereen, vaan aukealle alueelle. Kissan kuppien ja astianpesukoneen väliseen tilaan. Se tapahtui kahdesti, ellei kolmesti. Onneksi ehdittiin paikalle ennen kissaa ja ylipäätään huomattiin ne siellä. Kirkkaita lasinpaloja oli.


DVD-laite menee itsekseen päälle. Joskus saatat kävellä huoneesta pois ja tulla takaisin, niin se odottaa täällä luukku auki. Huomionarvoista on, että luukku ei aukea automaattisesti, kun laitteen käynnistää. Sen ymmärrän vielä, että se joskus menee itsekseen päälle kun muita laitteita käynnistää, siinä on kai joku logiikka. Mutta itsekseen käynnistyminen kesken kaiken, telkkarin toki ollessa päällä, on vähän epätavallista.


Keittiöstä astuessa eteiseen näen aina sivusilmällä jotain oikealla puolellani. Olen monta kertaa ajatellut, että mieheni on siinä ja kääntänyt katseeni siihen suuntaan. Mutta koskaan siellä ei kukaan ole. Ja silti näen sen saman hahmon siinä joka kerta.


Muutenkin täällä tuntuu, että vähän väliä silmänurkassa vilahtaa jotain ja sen vuoksi tulee pälyiltyä ympäriinsä. Asiaa ei helpota se, että kissa tekee samoin. Pari päivää sitten olin ruokailuhuoneessa ja selkäni oli käännetty keittiön suuntaan. Kissa oli edessäni ikkunalaudalla. Yhtäkkiä kissa katsoi ylitseni keittiön suuntaan, silmät mustina. Ja murisi, mitä tekee silloin kun näkee tai kuulee jotain arvelluttavaa. Muristen lähti keittiötä kohti. Eikä siellä ollut mitään.


Nämä kaikki saattaa olla selitettävissä jollain tavalla. Jopa lasinsirut keittiössä. Ehkä ne tulivat astianpesukoneen alta sen ollessa päällä ja täristäessä lattiaa liikkuivat kauas sen alta.

Mutta yhtä juttua en osaa selittää.

Se tapahtui makuuhuoneen yhteydessä olevassa kylpyhuoneessa (meillä on siis kaksi kylpyhuonetta). Pesin hampaitani, jonka jälkeen kumarruin nostamaan liian alas valahtanutta sukkaani. Siinä kumartuessani tunsin, kuinka märkä tukka läpsähti kasvoilleni. Paitsi että se ei ollut minun tukkani. Oma tukkani oli lyhyt ja ponnarilla. Eikä siellä muitakaan ollut.

Mutta tunsin sen ihan selvästi.



Mikään näistä kokemuksista ei ole mitenkään järisyttävän pelottavaa. Välillä säikähdän, kun näen jotain liikettä asunnossa. Vaikka siellä ei siis ole liikettä oikeasti. Kissan käytöstä säikähdän myös. Kun aiemmin tällä viikolla muristen jotain näki, jännitti kyllä vähän (paljon) kääntyä ympäri katsomaan, että mitä siellä on. Mutta se on säikähtämistä, ei varsinaista pelkoa. Ei täällä pelota asua, vaikka ehkä onkin ahdasta. Muutenkin, kuin kapoisten huoneiden ja käytävien vuoksi.. Ei kai tässä nyt viimeisen kuukauden aikana enää mitään tämän kummempaa tapahdu.

Eihän?

8 kommenttia:

  1. Mieletöntä! Jotenkin minulla on aina pieni halu uskoa tällaiseen, ruokkia mielikuvitusta hiukan enemmän. Että jos sittenkin oikeasti... Miten maltat lähteä pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan! Olen kerran aiemminkin asunut asunnossa, missä oli tällainen samanlainen tunne, että ihan yksin ei ole. Siitä on jo vuosia aikaa, enkä muista niitä tapahtumia, mutta olin varma siitä, että joku muukin on siellä.
      Jos kutsun jonkun näistä mukaan Suomeen? :D

      Poista
  2. Miten kiehtovaa! :) Toivottavasti edes jotain jännää ehtii tapahtua ennen poismuuttoanne.. Ei mitään kamalaa tai ikäviä fiiliksiä jättävää, mutta jotain jännää :) Nää tämmöiset asiat on niin kovin kiehtovia. Juuri niin kuin edellinenkin kommentoija sanoi, että "jos sittenkin.." vaikka periaatteessa tietää, että ei nyt kuitenkaan.. vaiko.. sittenkin..? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain jännää saa ehdottomasti tapahtua, kunhan se ei ole mitään liian jännää. :D Järjellä näitä koittaa aina ensimmäisenä selittää, mutta esimerkiksi tuota vessaepisodia en vain kykene ymmärtämään ja selittämään järjen kautta. Ehkä se oli hevosen märkä häntäkarvoitus kun läpsähti naamalle! :D

      Poista
  3. Olen ennenkin näistä jyrsijäjutuista sua kiusannut ;), mutta oletko varma, että se vilahtaja ei ole esim. hiiri? Kissan käytös sopisi tuohon myös hyvin. En todellakaan halua pelotella, mutta Briteissä talo, jossa ei ole hiiriä, on aika harvinainen. No,onneksi muutatte pian tiiviimpään rakennukseen. Oliko tästä aistittavissa, että meikäläinen ei usko mihinkään yliluonnolliseen? ;) Joskus jopa harmittelen asiaa. Elämä olisi paljon jännempää jos uskoisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, kyllä on eteviä hiiriä, kun ihmisen pään tasolla liikkuu. Uskotko lentäviin hiiriin? :D Kissan käytös ei missään nimessä tue hiiriteoriaa muutenkaan, sillä tämä murisee tasan vain ihmisille.
      Kiva asua jyrsijöiden kannalta harvinaisessa brittitalossa. :)

      Poista
  4. Noi kuvat on mahtavia! Toi kurpitsa varsinkin - kauhean söpö! Awww! (Ja ihan kiva et joku muukin näkee naamoja/hahmoja kaikkialla.. enkä nyt meinaa niitä kummituksia, mua alko hirvittää jo pelkästään tän tekstin lukeminen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naamoja on joka puolella! Niitä on meillä myös ovenkahvoissa, valokatkaisimissa ja lampunvarjostimissa! Noita muita ei onneksi ole ihan joka puolella.. Mä luulen.. Ja vähän myös toivon. ;)

      Poista