lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kaikkeen tottuu


Suomessa asuessa olen aina tykännyt siitä, että sisällä on lämmin. Vähintään kaksikymmentäkolme tai palelen! Sitä ei koskaan oppinut kylmempään ilmaan, koska ei tarvinnut. Ja miksi olisi pitänytkään oppia? Kesäisin asunnoissa on ollut sitten taas aika poikkeuksetta kuuma, nukkumista pelkällä lakanalla ja ehkä päiväsaikaan lattiatason suosimista sohvan sijaan. Sama homma oli Saksassa. Edelleen patterit huusivat sitä noin kahtakymmentäkolmea syksy- ja talviajan. Ja kiitos todella pitkän ja helteisen kesän - asunto oli hiostava ja hapeton usean kuukauden ajan. Se oli se normaalitila. Ja sitten muutettiin tänne.

Heti lomamökkiin saapuessa etsittiin ensimmäisenä termostaatin säädin, mikä oli säädetty aivan liian kylmälle ja lisäsimme lämpöä. Kohta sisällä tarkeni taas vaikka minishortseissa keskellä joulukuuta, ja se oli se normaalitila. Saatiin oma asunto, jossa on öljylämmitys. Ja öljyhän maksaa. Se talvi katseltiin sen kulumista ja tilailtiin uutta käytetyn tilalle. Yksi pykälä tipahti mittarista alemmas reilun kolmen viikon välein. Kunnes tuli kesä ja lämmitystä ei tarvinnut luonnollisestikaan pitää päällä. Mutta kovin kuuma ei ainakaan täällä meillä tullut sisällä kuin ihan parina päivänä kesän aikana. Niinä parina päivänä jätin villasukat laittamatta. Jatkuva viima, joka pitää huolen viileydestä kesäaikaankin, vetää asunnonkin läpi ja kaikki koloset ja raot seinissä, ikkunoiden vieressä ynnä muualla, antaa sen viiman kulkea vaivatta ulkoa sisälle. Siihenkin tottui. Villasukat on keksitty.

Sitten tuli taas syksy ja alkoi olla tarvetta napsauttaa lämmitys päälle. Joka paikassa toitotettiin miten kallista sähkö ja öljy on, ja miten monet ihmiset joutuivat menneenä talvena valitsemaan joko ruoan tai lämmityksen. Sähkön hintahan nousi meilläkin yli kahdeksan prosenttia. Tästä kaikesta inspiroituneena päätettiin itsekin kokeilla, josko asuntoa ei tarvitsisi koittaa lämmittää ihan sinne kahteenkymmeneenkolmeen asti. Missähän lämpötilassa sitä pärjäisi?


Loppupeleissä termostaatti säädettiin jotakuinkin lukemaan 18-19°C. Tämä termostaatti tosin on patteria lähellä, ja mittari toisaalla asunnossa näyttää lämpötilan olleen suurimmaksi osaksi 16-18°C koko talven. Päälle sai aina laitettua villatakkia ja jalkoihin lisää sukkia. Kunnes siihen sitten tottui. Kun lämpötila nousi sinne kahdeksantoista puolelle, oli jo liian kuuma ja alkoi ahdistaa. Öljymittarista tipahti pykäliä noin viiden viikon välein edellisen talven kolmen viikon tahtiin verrattuna. Lämmitys on myös säädetty alkamaan tiettynä vuorokaudenaikana ja lähtemään päältä pois tiettyyn vuorokaudenaikaan. Öisin sitä ei tarvitse pitää päällä. Säästöä se on sekin. Eikä ole edes tarvinnyt palella. Ei ole tarvinnut kuin tottua. Ja ihmiskeho kyllä tottuu. Ainoastaan toisinaan on aamuisin ollut kylmän aamupalan jälkeen hetken aikaa vilu, mutta sekin on jo jäänyt pois. Välillä saa laittaa jalkaan ylimääräistä sukkaa, mutta yhtälailla niitä pitää välillä kiskoa pois. Niinä hetkinä, kun asunnossa on kahdeksantoista astetta, eli todella kuuma.

Ulkona - sisällä.

Miltä tuntuisi yhtäkkisesti olla asunnossa, jossa on 23°C? Sinnehän läkähtyisi! Miltä tuntuisi viettää yhtäkkiä kunnon kesähelteitä? Veikkaan, että helteitä pienempikin kesälämpötila tuntuisi todella kuumalta. Täällä on kyllä lämmintä kesällä, mutta ei sellaista kunnon hellettä, sillä se viima on ja pysyy. Ja se on aina viileä. Vaikka ilma olisi raskas, kuuma ja kosteakin, se viima pakottaa ulkona pitämään vaatetta enemmän päällä kuin esimerkiksi Suomessa samoissa lämpötiloissa. Jännä se on. Mutta siihen on tottunut. Viima kuuluu Skotlantiin.




Toinen säähän liittyvä ilmiö on tuo tuuli. Viimahan on pientä ja sitä ei tunnista puiden latvojen heilumisesta. Tuuli sitten taas on useimmiten kaikkea muuta kuin pientä. On hauska ajatella, että Suomessa pidin tuulta vähän liian kovana mittapuuni mukaan, jos se oli 3m/s tai päälle. Saksassakaan ei meillä tuntunut tuulevan koskaan. Täällä kova tuuli ei ole se 3m/s, vaan se on vähintään sen 10m/s, eikä 20m/s ole sekään vielä mahdottoman paha. Onhan se kova tuuli, mutta siihen on tottunut. On aivan normaalia lähteä kävelylle niin, että lippistä saa pitää kaksin käsin kiinni, tuuli puhaltaa silmiin kyyneleet ja sen jälkeen lennättää ne vaakatasossa silmistä ulos, puuskat heittelevät askeleet siksakiksi, olet löytää itsesi ojanpohjalta tai vaihtoehtoisesti keskeltä (auto)tietä, kasvot hölskyvät näkyvästi tuulen painaessa niitä vasten, naama punoittaa ja on turvoksissa kotiin saapuessa. Se on normaalia. Siihen on tottunut.

On jännä nähdä sitten jos/kun täältä joskus poistuu, että miten keho tulee reagoimaan toisenlaisessa ympäristössä. Missään muualla ei taida ihan tällaista ilmastoa ollakaan kun täällä, jossa merta on lähellä, joka suunnassa, ja sieltä tuleva viima on aina kylmä. Mitenköhän raskas kokemus keholle olisi olla jälleen asunnossa, jossa on kesäisin pakahduttavan kuuma, tai ulkona kesälämpötiloissa, kun kylmä viima puuttuukin?

Siinä tulee pääsemään deodorantti tositoimiin.

12 kommenttia:

  1. Huh, mulla on just painvastoin kun oon taalla Houstonissa vieraillut ja sittemmin tanne muuttanut. Muutenkin oon varsinainen vilukissa aina ollut. Pienessa ajassa jo kerennyt tottua kuumuuteen ja jos lampotila laskee alle 10'c taytyy kaivaa talvitakki esille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmaan toimii noinkin päin. :D Tottuu siihen kuumuuteenkin ja heti on kylmä, kun ei olekaan enää hellettä.
      Mutta vilukissa mäkin olen aina ollut! Sormet ja varpaat aina jäässä ja kesälläkin ne villasukat jalassa. :') Mutta niin vaan keho tottui tähänkin viileyteen, eikä enää palella. Fiksuja nuo ihmiskehot. :)

      Poista
  2. Hienoa, jos oikeasti näkee öljylaskussa noin selvästi tuon lämpötilan laskun! Ruokkii säästämään.

    Itselläni oli Suomessa sisälämpötila aina vähintään 27 astetta, kesäisin 29 :) Täällä ollaan laskettu lämpöjä 22-23 asteeseen, ja pärjää, kun pitää fleeceä päällä, tossuja jalassa ja vilttiä ympärillä, kun paikallaan istuu. Suomessa en kyllä paljoa pitänyt vaatteitakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, iso ero on ollut nyt kulutuksessa, eikä sen eteen ole tarvinnut kärsiä. Öljy kun ei mitään halpaa ole, joten säästö on helposti satoja puntia.

      Sulla on ollut kunnon helle sisällä Suomessa asuessa. :D On se jännä, miten toiselle 22-23°C on vilpoinen ja toiselle kuuma. Tossut ja viltit tosin mullakin on suurimman osan päivästä käytössä. Joskus parit villasukatkin niiden tossujen sisällä. Polvisukkien lisäksi.. ;)

      Poista
  3. Hrrr. Mä en neljän vuoden aikana Newcastlessa asuessani tottunut kylmään asuntoon. Olin koko talven viluissani niin sisällä kuin ulkonakin. No, ehkä siihen tottui ihan vähän vaan sen takia, että siitä tuli normaalitila ja sitä lakkasi ajattelemasta ihan koko aikaa :) Sen verran huomasin kuitenkin eroa, että kun menin talvella käymään Suomessa, niin vanhemmilla oli tosi lämmin sisällä ja en nukkunut niin hyvin, kun olin tottunut nukkumaan viileässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, kaikki eivät sitten kaikkeen totukaan! :')
      Sitä olen itsekin ajatellut, että kun täältä lähtee pois, niin kuinkahan kuumalta tuntuu se 'normaali' huonelämpötila.. Ulkolämpötiloista tietysti puhumattakaan.

      Poista
  4. Mun kämpässä on jokapuolella kutakuinkin 18 astetta, koska sähkölämmitys on sekin kallista näin hatarassa talossa. Villasukat on aina jalassa ja muutenkin vaatetta päällä niin että tarkenee, tai peittoa. Kylässä käyvät valittaa et on kylmä, mut itteä ei haittaa. Varsinkin makkarin lämpötila on oltava viilee koska inhoon nukkuu liian kuumassa. Sit ku menee kylään missä on ns. normaalilämpöstä eli yli 20 asteista nii mä meinaan läkähtyä heti, pakko poistaa aina nii paljo vaatteita ku kehtaa :D Haaveilen kuitenkin kodista jossa ois puulämmitteinen hella ja takka joilla sais sit lisälämpöö edullisemmin ku pattereista. Mut en sillonkaan osais kuvitella asuvani "hellelukemissa" ku oon aina tottunu asumaan hieman viileammässä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan samalle kuin mitä meillä on! Ja kissa tietty jatkuvasti sylissä tai tunkemassa sohvalla viltin alle tai jotain muuta vastaavaa.
      Ja vähän tosiaan jänskättää, että miten sitä sopeutuu taas niihin 'normilämpötiloihin'.. Meillä on takka tulevassa kodissa! :')

      Poista
  5. Kissat tosiaan on hyvin usein vieressä nukkumassa, yrittävät kai raukat vihjasta et täällä on kylmä :D Pidätte sitte vaa ahkerasti ikkunat auki ja patterit nollilla nii ei pääse normilämpötilat yllättään ;) Aah, oon kade takasta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei oo kovin kuuma kesä tulossa, apua.. :D Katotaan miten nopeasti sitä kaipaa tätä Skotlannin kylmää viimaa.. ;)

      Poista
  6. Voi kunpa tottuiskin kroppa! Reilut kolme vuotta on asuttu kaasulla lämpiävässä pienkerrostalon ylimmässä kerroksessa, jossa ei lämpö kylmällä pysy, vaikka termostaatti olisi missä asennossa. Normaalisti sitä pidetään 19 tai 20 asteessa, mutta jos pakkasta on useampi päivä putkeen (yöpakkaset riittää, päiväpakkasiahan täällä ei ole kuin ehkä pari kertaa vuodessa), niin sisälämpötila romahtaa. Pahimmillaan se on ollut 15,5 astetta. Ja mä kyllä palelen, kun teen töitä kotona (Suomessa toimistotyöhön suositellaan muistaakseni vähintään 23 astetta). Mulla on huono ääreisverenkierto, joten usein oon sitten sormet ihan sinisenä täällä. Sen oon kyllä huomannut, että talvisin Suomessa käydessä on kaikissa sisätiloissa aina hirveän lämmin! Nykyään välillä liiankin kanssa.

    Sen sijaan tuuleen olen tottunut :) Me asutaan 8 km mereltä, mutta kun välissä ei ole mitään (niin kuin vaikka metsää) mikä suojaisi sieltä tulevalta viimalta, niin sitä vastaan saa puskea aika lailla päivittäin. Reilut 10m/s on ihan normaalia. Joskus kovilla tuulilla pitää nousta välillä pyörän selästä, että pääsee eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Ei se tottuminen ole sittenkään kaikkien juttu! Mun juttuni sitten vaan. :D Tuo teidän lämpötila onkin varmaan aika paljon siitä ylimmästä kerroksesta johtuva juttu. Meillä täällä maan tasalla ei kovin nopeasti lämpö haihdu. Vinttikin vielä välissä ennen kattoa, puhumattakaan noista metrin paksuisista seinistä. Tosin pakkasella eri juttu, mutta niitä ei esimerkiksi tänä talvena juuri ollutkaan, eniten juurikin öisin ja silloin tietysti nukutaan paksujen peittojen alla, eikä mistään mitään tiedetä. :') Ja se mikä on jännä, niin mullakin on aina ollut huono ääreisverenkierto. Hiljattain on etenkin sormet lakanneet vaivaamasta, mikä on mukava juttu, sillä sukkiahan saa aina lisää jalkaan!

      Tuuli on oikeastaan aika mukava asia. Siinä on luonnetta ja se kasvattaa sitä myös! :') Ennen vihasin tuulta, mutta sitten muutin Skotlantiin. Enpä tule enää vihaamaan Suomen pieniä puhureita! :)

      Poista