tiistai 4. helmikuuta 2014

Kissakavereita, tai sitten ei


Jo noin vuoden ajan on ikkunan takana käynyt säännöllisesti oranssivalkoinen kissa, kiusaamassa läsnäolollaan meidän Natusta. Heidän välinen käyttäytyminen ei ole tässä kuukausien saatossa muuttunut miksikään (videota oli nähtävissä tässä postauksessa). Kissa hyppää ikkunalle, odottaa, että Natunen huomaa, ja sitten on kuin ei näkisi tai välittäisi mistään mitään. Välillä sähähtää ja sitten taas katselee muualle. Natunen nuuhkii niin, että tuhina kuuluu viereiseen huoneeseen asti. Ja ikkunaa hakataan ja kaivetaan. On muuten kivan näköiset nämä ikkunat sisäpuolelta kanssa..


Eilen illalla tuli naapurissa vierailulla oleva kissa visiitille ikkunan taakse. Samainen kissa oli viimeksi naapurissa kylässä vuosi sitten. Taitaa olla bengalinkissa, ihan varma en tosin ole. Se on aika upea eläin ja sen liikkumisesta ja olemuksesta huokuu vähän villieläimen henkeä. Koulutettukin se on, tottelee mm. vihellystä. Vuosi sitten havahduin jossain kohtaa linnun hätääntyneeseen huutoon ja kurkattuani pihalle, oli tämä siellä mustarastas suussa. Rastas pääsi pakoon. Höyhen jäi kissan suuhun.


Eilen tosiaan myöhään illalla tämä tupsahti ruokailuhuoneen ikkunan taakse. Kutsuttiin Natunen tietysti paikalle ja samantien kun heidän katseet kohtasivat, alkoi tämä ulvoa. Se kiljui ja huusi niin, että koko naapurosto raikasi. Kukaan, joka oli ollut nukkumassa, tuskin nukkui enää siinä kohtaa. Natunen pysyi paikoillaan suurimman osan ajasta ja vain toljotti. Hämmennys taisi olla päälimmäisenä tunteena. Sanaakaan ei sanonut, eikä hakannut ikkunaa. Toinen huusi kurkku suorana.


Videossa on tarkennus päin honkia, sillä itsellä tuli kiire kuvaamaan, eikä tuo videokuvaus ole tutuin ominaisuus tuossa järkkärissä.. Itseasiassa en edes tiennyt, että se kuvasi yhtään mitään. Mutta pointtina tuossa onkin, että ääni kuuluu. Ja se tosiaan kuuluu.

Kauaa ei mennyt kun naapurin ovi aukesi ja taskulampun valokeila osui ikkunalla kiljuvaan kissaan. Se ei liikahtanutkaan vaikka kutsuttiin, vaan jatkoi huutamista ja toljottamista. Naapuri joutui hakemaan kissansa kotiin.

Natunen ei tosiaan huutanut takaisin. Eikä koskaan muutenkaan huuda, murise tai sähise ikkunan läpi. Se tarvitsee sen hajun. Ja kun sen hajun saa, niin sitten käy kiinni. Mikäli siis pystyy. Alla vanha video muutaman vuoden takaa, jolloin eräs kaunis pitkäkarvainen kissa kävi välillä ikkunan takana. Natunen käyttäytyi kuin siellä olisi kaveri ja uskoinkin sitä. Joskus harkitsin raottavani heille vähän ovea, jotta saisivat nuuhkia toisiaan. Onneksi en raottanut, sillä tuuletusikkunan ritilöidenkin välistä selvisi pelin henki. Kun sen hajun vain saa..



Natusella ei ole jostain syystä kavereita. Introvertti on niin kuin muutkin perheenjäsenet. ;)

6 kommenttia:

  1. Huh, mikä huuto. Ihan kuin kissalta leikattaisi päätä pois.
    Iih, kissat on ihanan pöhköjä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta! Veikkaan, että itse naapurikin saattoi pelästyä, että kuka hänen kissaansa kiusaa ja millä tavalla..
      Pöhköjä nuo on, rotuun ja karvoihin katsomatta. :')

      Poista
  2. Hahaha ihana kissapostaus :'D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa-aiheesta saisi vaikka kuinka monta ja monenmoista postausta aikaiseksi, mutta koitetaan nyt pitäytyä näissä Skotlanti -eloon liittyvissä jutuissa. :')

      Poista
  3. Mitä teet treenien ja kodin ulkopuolella? Olisi kiva nähdä kodin ulkopuolista elämää, uusia kavereitasi ja muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona viihtyvää sorttia olevan ihmisen kodin ulkopuolinen elämä on kovin vähäistä, jos ei yhteisiä reissuja miehen kanssa lasketa, tai kävelylenkkejä lähimaastossa. :) Käsite 'uudet kaverit' on ollut aivan yhtä vieras asia niin Suomessa, kuin täällä maailmallakin. Niinkuin tämänkin postauksen lopussa luki, kissa on ihan yhtä introvertti kuin muutkin perheenjäsenet. ;)

      Poista