keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Vuosi jos toinenkin täynnä


En pysty käsittämään, että täällä on oltu yli vuosi. Marraskuun viimeinen päivä vuosi sitten lähdettiin aamulla Saksasta ajamaan täpötäydellä autolla kissan kanssa kohti Skotlantia. Illalla oltiin alitettu meri UK:n puolelle, jossa yövyttiin hotellissa. Seuraavana päivänä taas aamulla liikenteeseen ja myöhään illalla oltiin perillä. Ensimmäinen kokemus Skotlannista oli mieleenpainuva, kun etsittiin meidän ensimmäistä asumusta holiday cottagea keskeltä ei mitään. Kymmenen jälkeen illalla, aivan pilkkopimeässä, ei katuvaloja, räntää satoi vaakatasossa. Navigaattori ilmoitti meidän saapuneen oikeaan paikkaan, kun mitään ei näkynyt missään. Pelkkä tie, pimeys ja metsä. Vähän toisaalta kokeiltiin tietä, jonka päässä oli asumusta. Siellä törrötettiin pihalla autossa ja odotettiin, että tullaanko meidät vastaanottamaan, kun tiesivät meitä odottaa. Olin aivan varma, että ollaan väärässä paikassa, mutta mies taas ei ollut yhtä varma. Odotin, että pian joku hätistää meidät haulikolla sieltä pois. Ketään ei kuitenkaan tullut ulos ja tajuttiin lähteä pois ihan itse. Jonkun aikaa pyörittyä löytyi pimeän keskeltä se oikea tienhaarakin (siinä missä navigaattorikin sen näytti olevan) ja sen päästä lomamökki. Kunhan ensin suhailtiin taas edes takaisin, että mikä mökki se niistä oikein oli. Valtavan väsyneet matkailijat otettiin ystävällisesti vastaan ja sinne kotiuduttiin kolmeksi viikoksi, jonka jälkeen päästiin nykyiseen kotiin. Jouluaattona tulee vuosi tässä asunnossa.

Mutta mihin ihmeeseen on tämä vuosi kulunut? Tuntuu, että holiday cottagen ajat olivat vasta hetki sitten! En ehtinyt edes tajuta, kun vuosi oli jo mennyt. Mitä on vuodessa tapahtunut, mitä on tehty, onko mitään? Kun vuosi Saksassa sisälsi mäkihypyn, jalkapallon ja formuloiden katsomista, neljä Springsteenin keikkaa ja yhden Alaniksen, lukuisia ja taas lukuisia elämyksiä Saksan lisäksi myös viereisissä maissa, on tämä Skotlanti -vuosi ollut paljon hiljaisempi. Täällä on ollut tasaisempaa. On vaellettu huikeissa maisemissa (kuvia täällä), mutta muuten on reissattu paljon vähemmän. Lähinnä meitä on liikuttanut miehen juoksukisat, mikä ei sekään ole ollenkaan huono tapa reissata. Loch Ness on nähty muutamaan otteeseen sentään, miehen juoksukisan vuoksi sekin. Yhtään keikkaa ei ole katsottu eikä urheilutapahtumissa käyty. Shoppailemassakin vain yhden kerran! Villieläinpuistossa tuli piipahdettua lokakuussa (kuvia täällä). Kesällä miehen loman aikana piti tehdä vaikka mitä ja käydä vaikka missä, mutta silloin olin päättänyt hankkia ne jatkuvasti hyökkivät migreenit, joten kaikki nuo reissut jäi haaveilun asteelle.

Mahtuu vuoteen myös tietysti niitä kohokohtiakin. Yllä mainittu vaellus oli varmasti yksi niistä. Lisäksi sain otettua pari tatuointia, joita en uskaltanut Saksassa hankkia kielimuurin vuoksi. Mies on tehnyt huikeita urheilusuorituksia, joista vaimona on saanut olla varmasti yhtä ylpeä kuin itse niiden tekijäkin. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jokainen kohtaaminen skotlantilaisen kanssa on ollut miellyttävä ja mieleenpainuva. Ihmiset täällä on ihania. Lisäksi englannin puhuminen on nautintoa!

Sään puolesta Skotlanti on yllättänyt positiivisesti. Odotin jatkuvaa sadetta ja harmautta, mutta aurinko paistaa harva se päivä ja kesäkin oli pitkälti lämmin. Ne jatkuvat sateet on tuolla toisen rannikon puolella, ei täällä meillä. Muutenhan sääolosuhteet saattavat vaihtua päivänkin aikana vastaamaan kaikkia neljää vuodenaikaa, varsinkin tähän aikaa vuodesta. Tuuli on monesti kova silloin kun sitä on. 20-30m/s lukemat eivät ole kovinkaan harvinaisia.

Ensilumi satoi 22.11. ja seuraavana päivänä se oli jo pois. 
Vasta huomenna pitäisi tulla seuraavaksi lunta.

Ei näitä kokemuksia ja elämyksiä vaan voi olla vertaamatta Saksaan. Se vuosi oli niin täynnä kaikkea, että siksi tuntuu, ettei tähän vuoteen mahdu mitään. Lisäksi täällä on sattunut yhtä sun toista (mm. sairastelut ja työhön liittyvät jutut), jotka on jättäneet vähän huonomman maun tästä vuodesta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä maan kanssa kuitenkaan. Aika on joka tapauksessa mennyt nopeammin kuin yksikään vuosi varmaan ikinä. Viikot vierii vauhdilla ja joka perjantai mietitään, että taas on perjantai! Kuukaudet vaihtuu tiuhaan ja sieltä se vuosi sitten täyttyi. En osaa sanoa kuinka pitkältä ajalta tämä tuntuu tuon vuoden sijaan. Tavallaan tuntuu, että Saksasta on aikaa aivan todella paljon, ehkä jopa vuosia, mutta vähäisten tapahtumien puolesta vuosi tuntuu liian pitkältä ollakseen totta.

Lokakuun lopussa tuli myös täyteen kaksi vuotta siitä, kun Suomesta lähdettiin. Tuo on kanssa uskomatonta. Se tuntuu vähintään viideltä vuodelta. Näihin kahteen vuoteen mahtuu kuitenkin yhteensä sitten taas niin paljon kaikkea ja etenkin se, miten tämä kokemus on muuttanut ihmisenä. En tunnista juuri laisinkaan sitä ihmistä, joka vielä Suomessa olin. Henkinen kasvu on ollut huikea, eikä sitä olisi päässyt kokemaan jäämällä paikoilleen siihen samaan elämään, mitä oli pitkälti elänyt siihen asti. Mitään kun harvemmin saavuttaa sillä, että ei koskaan ota riskejä, ei jahtaa unelmiaan, ei muutu, ei pyri kohti parempaa, urautuu ja jämähtää paikoilleen asioihin, joita ei uskalla koittaa muuttaa. Tai jättää muuttamatta vain siksi, että koska ne ovat aina olleet niin ja niin niiden kuuluu olla elämän loppuun asti.



Ensimmäisen päivän matkustustarina luettavissa täällä ja toinen täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti