maanantai 10. joulukuuta 2012

Viikko 1


Taas on maanantai. Viikko meni ihan uskomattomassa hujauksessa. Viikkoon mahtui monta tapahtumaa, säätä, tunnetta ja muuta. Sekalaisesti niitä tässä.

Miehen työmatka kestää reilusta tunnista kolmeen tuntiin. Tiet on huonot ja sää tekee teistä entistä huonommat. Lisäksi huono sää tarkoittaa järkyttäviä ruuhkia hitaasti ajamisen vuoksi tai onnettomuuksien vuoksi. Talvirenkaat eivät ole pakolliset ja monilla niitä ei olekaan. Tätä ensin ihmeteltiin, mutta ymmärrettiin sitten, ettei tämä talvikeli täällä ole ihan sama, kuin jos on -20°C kolme kuukautta ja senkus siirtää lumen sivuun ja se pysyy siinä. Täällä on pikkupakkanen, sitten lämpöasteita, sitten pakkanen, sataa vähän lunta, sataa vettä, sataa rakeita, lämpöä, pakkasta, lämpöä, pakkasta.. On kai sanomattakin selvää, että tiet menee hirveään kuntoon kun se sohjo jäätyy. Ei siinä kitkarenkaat auta, eikä ole järkeä pakottaa pitämään nastarenkaita, kun suureksi osaksi tiet on lumettomia ja jäättömiä. Meillä on kyllä kitkat alla.

Todella nopeasti tottui siihen, että ajetaan vasemmalla puolella. Se lakkasi olemasta outoa jo matkalla tänne silloin, kun ajettiin maan läpi. Käännöksissä saattaa aivot hieman nyrjähtää, jos ei asennoidu etukäteen siihen, mihin suuntaan se käännös tulee tapahtumaan. Hauskaa tulee sitten, jos johonkin parkkihalliin pitää ajaa. Saankin minä kaivaa lipukkeita ja semmoista, kun ne on kuitenkin sillä pelkääjän puolella. Tai siis kuskin puolella ne on, muttei meidän kuskin puolella.

Ihmettelin, miten hiukset on aivan eri tuntuiset kuin ennen. Pehmeät, tuuheat, hyvinvoivat. No tulipa pestyä se vuoden kalkkikerros Saksan jälkeen pois. Mahtavaa, kun vedessä ei ole kalkkia! Tukka voi aivan eri tavalla. Vedessä on tosin sitten klooria, pari päivää kesti tottua siihen makuun kun sitä juo. Nyt ei enää huomaa.

Ollaan käyty kolmesti Tescossa. Kyllä! Olen ymmärtänyt, että on ehkä pienoinen häpeäkin käydä Tescossa ostoksilla. Minähän olen asiasta aivan innoissani! Ei voi saada koko UK -kokemusta ilman Tescoa. Täytyy toki muutkin kaupat katsastaa. Nekin, missä ei ole häpeä käydä. Tescolle kyllä pisteitä (näin kykenemättä vertaamaan mihinkään toiseen) asiakaspalvelusta ja ystävällisyydestä. Kassatädin kanssa vaihtaa kuulumisia ja keskustelee säästä. Asioita, mitä normaalisti en ole arvostanut, mutta nyt kaikki on pelkästään ihanaa, kun ymmärtää kieltä!

Kaupoissa on lanttua. Lanttua, mitä en vuodenkaan jälkeen löytänyt Saksan ruokakaupoista. No täällä on ja viikkoon ehti kahdesti sitä valmistaakin. Ensimmäistä kertaa en unohda ikinä. Lämmitin uunin valmiiksi. Kun se oli kuuma, avasin luukun ja laitoin lantut pellillä sisälle. Ja sitten alkoi palovaroittimet huutaa. Ensin toinen, sitten toinen. Säikähdin hirveästi ja hetkeen en tiennyt mitä tehdä. Tajusin onneksi kiivetä tuolille ja painaa nappulaa, missä luki 'hush'. Hiljenivät onneksi molemmat. Mutta miksi laittaa palovaroittimet kattoon keittiöön? Ihan siihen kokkauspaikan välittömään läheisyyteen. Tuli hölmö olo, kun en ollut edes kokannut vielä mitään. Vasta sain uunin lämmitettyä. Kai sieltä sitten pöllähti sen verran savua, vaikka en mitään huomannutkaan.

Säätila vaihtuu ihan jatkuvasti, mikä toki tiedettiinkin jo ennen tänne muuttoa. Se voi vaihtua minuutin välein, tai viiden minuutin välein. Voi paistaa kirkkaalta taivaalta aurinko, hetken päästä voi tulla rakeita. Rakeita sataakin joka päivä. Lämpöasteet taitaa pyöriä pääasiassa jossain -2 ja +5 välillä. Tuuli on aina todella raaka. Se on ihan hirvittävän kylmä. Mutta tämäkin me tietysti jo tiedettiin. Etukäteen vahdattiin sääennustuksia, ja aina oli tuulta. Semmoinen 12m/s tuntuu olevan aika normaali. Ei se tosin niin kovin taida pyörittää muualla kuin rannikolla. Täällä korvessa on yhtenä päivänä ollut kova tuuli.

Kerran lähdettiin kauppaan seitsemältä illalla, kun mies oli päässyt töistä ja saapunut tänne ja syönyt. Oltiin takaisin täällä puoli yhdeltätoista yöllä. Ei ihan joka päivä tule siis kaupassa käytyä. Jääkaappi on harmillisen pieni. Ei voi juuri hamstrata tavaraa. Vielä ei olla tilattu ruokaa ja muita tarvikkeita (Tescosta) ovelle, mutta tuokin täytyy joskus toteuttaa, kun sellainen mahdollisuus kerran on olemassa. Mikäs sen parempi syy, kuin se, että on täällä korvessa. Täällä korvessa oli pihalla myös kauriita, kun ajettiin silloin yöllä kotiin. Pöllöjä olen bongannut jo kaksi tai kolme. Ensimmäisellä kauppareissulla piti pysähtyä kesken matkan, kun keskellä tiellä oli parvi pyyn näköisiä kanalintuja. Siitä hissuksiin köpöttelivät tien sivuun.

Cottagen pitäjä Anthony lainaa meille heidän nettiä. Saadaan yhteys täällä heidän langattomaan. Ei se täydellinen ole, ja täytyy olla tietyssä kohtaa asuntoa, jotta se toimii. Silloinkin hitaasti, mutta pääasia että toimii. Puhelin toimii samalla periaatteella. Eli seisot tietyssä kohtaa asuntoa, tietyssä asennossa ja rukoilet, että 'toimi, pliis'. Aina ei onnistu. Varsinkaan puhelut. Ei lähde aina tekstiviestitkään.

Telkkarista tulee Emmerdale! Yksi elämän suurimmista kohokohdista. Sitä onkin jo tullut jonkin verran katseltua. On hauskaa, kun täällä ollaan Suomea niin paljon siinä edellä ja vielä on muutenkin jäänyt vuosi väliin. Hahmoja ei meinaa kaikkia enää tunnistaa ja tapahtumia on jännä arvuutella. Telkkarissa pyöri myös vielä eiliseen X-Factor. Päästiin juuri jyvälle laulajista ja suosikki löytyi ja voittikin. Aika huikea tapaus olikin. Lauloi sellaisella epätoivon riipaisevalla äänellä, että katsoin eilisen esityksen kyyneleitä nieleskellen.

Ihan parhaista parasta on ollut se, kun naapurin pappa tuli tien toiselta puolelta koiransa kanssa tuomaan meille kuuluvaa postia. Juteltiin jonkinmoinen tovi, sanat tulivat ulos takeltelematta, höpötin niitä näitä, kommentoin ja vastailin, naureskeltiinkin. Siinä ajassa käytiin läpi meidän tilanne ja miehen työ ja asuntokuviot, mitä puuhastelen täällä päivisin, Suomi ja Saksa, television toiminta, sää ja sen tekoset, kissan vointi, asunnon lämpötila, hänen koira, Anthonyn Harvey-koira ja hänen tyttärensä kissa. Käytiin myös ohimennen läpi, miten hänkin on Saksassa ollut. Sodassa. Ja hän kertoi, että hänen vaimonsa on hiljattain menehtynyt. Kiitos yhteisen kielen, en siinäkään asiassa jäänyt hämilleni tai ollut tökerö, vaan osasin sanoa mitä pitikin sanoa. Ja aivan hirveä hoivavietti tietysti taas heräsi. Kyllä taas olen sitä mieltä, että oma alani on auttamisen parissa.

Tuosta kohtaamisesta olin aivan pilvissä monta tuntia. En muista milloin olisi ollut aivan niin totaalisen onnellinen. Tärisin onnesta. Pystyn keskustelemaan. Se on juuri se syy, miksi ollaan täällä. Juuri tuon kaltainen kohtaaminen. Se, että siihen pystyy, että ymmärtää kaiken, että toinen ymmärtää kaiken. Ja se, että siitä nauttii ihan suunnattomasti.

Käytiin lauantaina asuntonäytöllä. Siitä tarinaa sitten, jos jotain tarinaa on kerrottavaksi siitä. Ehkä on.. :) Olisihan se aikamoinen tarina itsessään jo nytkin, mutta ootellaan nyt, onko siitä enemmänkin kerrottavaa.

Natunen tietää, ettei olla vielä kotona, vaikka onkin sopeutunut tännekin ja ottaa rennosti. Mutta joka päivä, pääasiassa aina aamulla ja sitten illalla, huutelee ulko-ovella, että mennään nyt kotiin sitten jo. Että puhuitte, että muutetaan Skotlantiin, no missä sitten meidän tavarat on? Mennään sinne missä on tavarat! Mikä maksaa?! MIIAAAUUUU

6 kommenttia:

  1. Mulle tuli hyvä mieli tästä. Tosi hyvä. Tesco on ihana, vanhat ihmiset ovat ihania, Emmerdale on ihana, SINÄ olet ihana. :)

    Niiiiiiin, ja Quest Barit on ihania. Eka Cinnamon roll meni juuri ääntä kohti. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääää kiitos! :') Tässä on semmoinen lapsenomainen innostus päällä. Tuntuu, että ihmisten kanssa keskustelu ja kaikki muukin, mikä joskus oli arkipäivää, on nyt ihan uutta ja ihanaa!

      Ja ihan mahtavaa, että Quest Barit on löytäneet tiensä sunkin suuhun. :D

      Poista
  2. Oi tuli kivoja muistoja Englanti ajoista mieleen! Tescossa mekin kaytiin ;) heh!
    Tsemppia asunnon hakuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tesco rulaa! Eilen taas käytiin! Siellä oli torvisoittokunnat ja kaikkea, hell yeah :'D

      Kiitti! Taitaa olla jo löytynyt! :)

      Poista
  3. pitää vielä hitaana hämäläisenä kommentoida tuota lanttujuttua... täällä hampurin laitamilla ei oo ollut minkäänlaisia ongelmia löytää kaupoista lanttua. oisko tuossa saatavuudessa sitten vaan jotain alueellisia eroja? mutta hyvä, että nyt löytyy :)

    t.hampurin maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut tosiaan sanoivat niitä olevan Saksassa kaupoissa. Ja me koluttiin ympäriinsä suuremmat ja pienemmät ruokakaupat Ulmin seudulta. Koskaan ei nähty lantun lanttua! Ei edes torilta lauantaina. En sitten tiedä mikä ihme siinä oli. No nyt syödään sitten senkin edestä. :'D

      Poista