keskiviikko 28. marraskuuta 2012

24


Muuttomiesten saapumiseen aikaa vuorokausi. Viimeinen yö omassa sängyssä edessä. Huomenna lähtee sekin kohti Skotlantia. Onneksi on ilmapatja. Se pitääkin heittää sen viimeisen yön jälkeen roskiin, koska ei se mahdu enää autoon. Onneksi siinä on muutenkin joko reikä tai vuotava venttiili. Yön aikana tyhjenee sen verran, että oma puoleni on miehen suuremmasta painosta johtuen ylämäkeä. Samalla patjalla muuten nukuttiin tyhjässä asunnossa viimeinen yö Suomessa.

Tänään pistetään vähän tavaraa palasiksi ja kiskotaan sähkölaitteita irti. Tyhjennetään vähän kaappeja vaatteista ja viskotaan niitä pahvilaatikoihin, vaikkei tarvitsisi. Mutta aina nopeammin menee muuttomiehiltä muuttotouhut kun ei ihan kaikkea tarvitse tehdä. Sitäpaitsi jotenkin mukavampi ajatus, ettei miehet räpellä alusvaatteideni kanssa, vaan teen sen ihan itse.

Tänään testataan myös listan mukainen 'Autoon on pakko mahtua' -tavaramäärä. Eli suunnitelman mukaisesti pakataan ne ja katsotaan, että paljonko sitä todellisuudessa sitten on. Ehtii sitten vielä karsia ja laittaakin muuttomiesten mukaan, jos ei kaikki mahdukaan. Mielellään testaa etukäteen, ettei tule yllätyksiä kun pitäisi jo lähteä. Etsi siinä sitten pahvilaatikkoa ja teippiä ja osoitetta ja käy heittämässä postiin, kun pitäisi olla jo matkalla. Että ei kiitos sille, kun sen voi eliminoida jo etukäteen.

Asuntorintamalta ei mitään uutta. Muuta kuin että reilusti suurin osa asunnoista on kalustettuja. Jotenkin taas hassua. Tarjollahan olisi vaikka mitä, mutta on sängyt ja sohvat ja kaikki jo valmiina. Ei lemmikeitä -kielto osoittautui löyhäksi yhdessä paikassa, jossa voisivatkin harkita kissaa. Harmi, että kokonaiskuluineen meni kipurajan yläpuolelle, ja sille piti sittenkin sanoa ei. Sijaintihan olisi ollut täydellinen ja asunto muutenkin aivan huikea. Höh. Muutamasta muustakin kyselin, että olisiko kiellosta huolimatta meidän kissa ok. Ei ole ok. Niin, ja yhdestä asunnosta jo neuvoteltiin. Lopuksi kysyin lisäkuvia (parin huonon lisäksi) ja sitten tulikin vastaus, että sori, menikin jo. No ei sitten.

Mutta yleisesti yksityiset ovat hirvittävän mukavia näissä asuntoasioissa koskevissa sähköpostivaihteluissa ja lähestytään asioita kovin henkilökohtaisella tasolla, kokemuksien kautta. Kerrotaan vaimosta ja eläimistä ja lapsista, tunteiden ja henkilökohtaisen kokemuksen kautta kaikesta. Tulee mukava olo ja saa itsensä purettua myös sähköpostiin ihan eri tavalla, kykenee antamaan sympaattisemman ja helpommin lähestyttävämmän kuvan, kun ei tarvitse olla niin virallinen. Välittäjistä ei olekaan toistaiseksi ihan yhtä hyvää kuvaa (tosin yksi poikkeus sielläkin on ollut). Jos ainoana kysymyksenäni on että onko lemmikit sallittu, ja samalla kerron lyhyesti meistä ja miten ollaan ensimmäinen kuukausi väliaikaisessa tönössä ja tammikuusta pitäisi olla jo oma koti, ja saamani vastaus on, että asunto on vapaa vasta tammikuun puolivälistä ja kysyvät oltaisiinko silti kiinnostuneita. No me mietitään, että ei se nyt ihan ideaali tilanne olisi, mutta kyllä me voitaisiin varmaan se jotenkin järjestää, jos se asunto olisi sen arvoinen. Ja sitten totean, että ilmeisesti lemmikit oli siis ok. Ja miten muuten tuo alue, onko rauhallista vai vilkasta, osaisiko sanoa. Vastaus, että ei hän vain osaa sanoa, koska ei itse asu siellä. Niin ja sori, lemmikit ei ole sallittuja. Niin, se oli se ainoa kysymykseni koko ensimmäisessä viestissäni, mutta oli kiva kirjoitella ja tuhlata tähän aikaa (ei). Kysyin vielä eräästä toisesta osoitteesta, että onko lemmikit sallittu. Ei.

Ei muuta kuin päivittämään asuntosivuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti